tiistai 3. huhtikuuta 2012

Vielä mahtuu..?

Tänään olemme olleet J:n kanssa liikenteessä aamusta asti. Ei hirveästi piristänyt, kun nousimme ensimmäiseltä pysäkiltä ratikkaan, johon suosiolla mahtuu kahdet vaunut. Siinä sitten hyvä miettiä, kun kolmannet vaunut tulivat kyytiin, että miten kiire lapsiperheellä voi olla keskustaan? Varsinkin, jos mukaan on otettu koko perhe; useampi lapsi ja molemmat vanhemmat.
  Ja kuinka kiire keskustaan voi olla kenelläkään? Jos ratikka pullistelee liitoksistaan, eikö voisi odottaa seuraavaa sen kymmenen minuuttia? Varmaan vastaus on, että ei, töistä ei voi myöhästyä ja on välttämättä päästävä juuri siihen ratikkaan. Jotenkin vaikea kuvitella, että kello 11. aamupäivällä olisi kiire yhtään minkäänlaisiin töihin. Ja vielä, jos jossakin on oltava perillä tiettyyn aikaan, eikö hyvänen aika voisi lähteä niin aikaisin, ettei olisi maailmanloppu odottaa seuraavaa ratikkaa? Julkinen liikenne kun Helsingissä ei parhaassakaan säässä ole kovin varmaa.
 Yksi loistava vaihtoehto olisi ollut myös KÄVELY. Katajanokalta keskustaan ei ole matkaa kuin sen puolitoista kilometriä. Itse olisin sen mieluusti kävellyt, jos olisin ensimmäiseltä pysäkiltä kyytiin noustessani tiennyt, että toinen vaihtoehto on se täpötäysi ratikka. Vaan kun kyytiin oli noussut, ei sieltä vaunujen kanssa niin vain lähdetykkään pois. 
  Jotenkin vaan niin sapettaa taas ihmisten ajattelemattomuus ja itsekkyys. 

3. päivän kuvan aiheena oli posti.Tällaista toi kusti meille tänään:

 Pääsiäiskortti yhdeltä Äiti-kaveriltani ja paketin saapumisilmoitus. Luultavasti J:n kultaiset kirjat eivät mahtuneet luukusta sisään. Ompahan syy lähteä ratikalla matkaan huomennakin, kun kirjat pitää hakea postista. Jee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti