Tänään tuli siis J:n kakkanäytteiden tulokset. Parasiitti-, hemoklobiini- ja tulehdusnäytteet olivat kaikki negatiivisia. Nyt sitten mietitään, mikä voisi olla vikana. Lääkärin mukaan ulosteessa voisi olla rasvaa; ulosteiden harmaus, löysyys ja rasvaisuus voisivat sitten viitata Keliakiaan. Jotenkin toivoin, että kyse ei sitten loppujen lopuksi olisikaan siitä vaan ihan jostain allergiasta tai tulehduksesta. Ne kaikki kun häviäisivat iän myötä tai antibiootti kuurilla. Keliakiassa taas kotimaisia viljoja on vältettäva koko loppu ikä. Voin kuvitella, miltä pienestä ihmisestä tuntuu, kun kavereiden synttäreille pitää viedä omat eväät tai syödä tasan sitä yhtä sortimenttia tarjottavista. Kotonakin täytyisi ruveta erityistoimenpiteisiin ja olla aivan erityisen tarkka J:n ruokien ja muun perheen ruokien kanssa. Entäpä sittten, kun kävisi vahinko ja J saisi maistaa pienen palan vehnämunkkia? Viikkoja vatsa löysällä, kunnes suolisto taas toipuisi.
Mutta turha kai tässä on vielä maalailla piruja seinille. Eikä yleensä edes ole tapaistani murehtia asioita etukäteen, sen on elämä tai joku muu minulle opettanut. Murheita on turha murehtia ennen kuin on aika, siitä ei loppujen lopuksi seuraa mitään hyvää. Ja kyllä kai Keliakiankin kanssa voi elää.. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että J:n mummi eli minun äitini, on opiskellut erityisruokavalioita asuessani vielä kotona. Keliakia ei siis ole suunnattoman suuri ja tuntematon mörkö. Ja ravintoasioissa voin aina pirauttaa viisaammalle.
Vaihdoimme nyt J:n puuron kaurapuurosta (piltin kaurapuuro sisältää hieman vehnää, vaikka kaura voisikin sopia keliaakikolle) riisipuuroon. Jospa nyt J:n vatsan toiminta normalisoituisi. Pidetään peukkuja!
Kokemuksia vauvasta ja Keliakian toteamisesta olisi kiva kuulla. Laittaisitko kommenttia, jos sinulla on kokemusta asiasta :)
Huhtikuun valokuvaushaasteessa oli tänään aiheena "Tiny" eli pieni tai pikkiriikkinen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti