Tänään taas saimme J.n kanssa nauttia huomaavaisesta ja kohteliaasta matkaseurasta ratikkamatkamme ajan.
Olimme J:n kanssa nousseet aiemmalta pysäkiltä kyytiin, ja pian sen jälkeen nousi myös vanhempi mieshenkilö vedettävän matkalaukun kanssa. Stokkan kulmalta kyytiin nousi vielä parit lastenvaunut.
No, tämä vanha mies oli istunut vaunupaikalle ja jättänyt laukkunsa eteensä edes yrittämättä siirtää sitä. Ei siinä mitään, vanha mies kun oli; hyvin ymmärrän, että se oli helpoin paikka päästä istumaan ja laukun nostaminenkin olisi ollut hankalaa. Toisten vaunujen tullessa kyytiin, vanhus alkaa kärkkäästi puolustelemaan istuinpaikkansa valintaa mm. sillä, että hän oli siinä ensin. Olisihan siinä ollut invapaikatkin vielä vapaana, mutta en ainakaan minä olisi itse ollut hänen paikkavalinnastaan meteliä nostanut. Vaunujen omistaja sitten totesi, että eihän ketään voi pakottaa olemaan kohtelias. Vanhus sai tästä vielä lisää vettä myllyynsä ja kaivoi oikein paperit plakkaristaan todistaakseen olevan 67-vuotias eili oikeasti vanha. Ei kyllä nuoremmaksi olisi voinut luullakaan.
Turha on kuulemma hänen istumapaikastaan valittaa hänelle itselleen. Oikea osoite sen sijaan olisi ollut oikein Liikennelaitos. Tätä menoa jatkui jonkin aikaa, kunnes vanhus ilmoitti lopettevansa sen rutinan (jonka siis aivan itse aloitti). Kaikkein parasta oli se, kun hän sitten kuitenkin leperteli vaunuissa istuneelle kitisevälle taaperolle.
Kyllä kai näistä tapauksista voisi jo perustaa oman bloginsakin, varmasti jokaisella kokemusta joukkoliikenteestä ja vähemmän miellyttävistä kanssamatkustajista.
Päivä oli muutenkin ollut vähemmän auringon paisteinen, joten kotipysäkiltä kurvasimme lähialepaan herkkuostoksille. Kassalle kiilasi kulman takaa ennen meitä vanhempi naishenkilö (ei tarvinnut edes henkkareista tarkistaa, vanha mikä vanha). Ei siinä mitään, minulla ei tässä elämäntilanteessa ole kiire kuin vessaan, joten kohteliaasti viittasin hänet menemään ensin pullapitkon ja maitopurkkinsa kanssa. Takanamme tuleva keksi-ikäinen naishenkilö sitten koki velvollisuudekseen ojentaa tätä eläkeläistä kertomalla, missä se jonon pää on. vanhempi nainen oli juuri laittamassa pullapitkoaan siihen kassalle ja säikähtää tästä ojennuksesta niin, että korinsakin menee nurin. Totta kai olin heti kiertämässä vaunujani ja auttamassa. En ymmärrä tuon keski-ikäisen käytöstä, kun vielä piti todeta, että on se kumma kun eläkeläisellä niin kova kiire. Hieman voisivat vanhemmatkin kunnioittaa vanhempiaan. Eiköhän eläkeläinen ole saanut elämässään jonottaa ihan riittävästi, eikä sen pullan maksamisessa todellakaan kauaa kestänyt.
Tuntuu hullulta, kun yleensä valitetaan kuinka nuorilla ei ole käytöstapoja. Tämän päivän aikana olen huomannut, että eipä niitä ole paljoa vanhemmillakaan. Luulisi, että siinä iässä olisi ainakin oppinut sen, milloin on aika olla hiljaa. En itsekään ole täydellinen, mutta jotenkin nämä kaksi tilannetta tuntui niin typeriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti