Neuvolakuulumisia

Eilen oli J:n 10kk neuvola ja samalla minun 23. viikon äitiysneuvola.

Kerroimme neuvolatädille J:n syömisongelmista ja hän oli samaa mieltä lääkärin kanssa: Nyt ensin muutama viikko riisipuurolla ja sitten kokeillaan uudestaan kaurapuuroa. Maitoa J juo aivan liian vähän, vain reilu 4dl päivässä. Nyt pitäisi sitten aloittaa hapanmaito tuotteet, jotta J saisi yhteensä riittävästi maitotuotteita kun  poika ei maidonlipityksestä välitä ollenkaan. 

  

 Hoitaja kysyi varovaisesti, ryömiikö J jo. Ei ryömi, enää. Mutta konttaa ja nousee itse istumaan. Ja eilen myös alkoi tosissaan nousta myös sohvia ja pöytiä, mitä tahansa, vasten seisomaan. Jotenkin kaikki uudet taidot ovat tulleet rytinällä: Vielä puolivuotisneuvolassa J ei edes yrittänyt kääntyä. Seitsemän kuukauden ikäisenä tuli sekin taito, ja sitten kieriminen, ryömiminen ja konttaus. Ehdin jo olla huolissani, oppiiko J koskaan tai ajoissa liikkumaan. Taisi olla turha huoli sekin.

Viime yönä J aloitti myös unikoulun. T arkoituksena oli pitää unikoulua jo helmi-maaliskuussa, mutta kurkunpäätulehduksen vuoksi yöt olivat muutenkin levottomia. Ensimmäinen yö on nyt kuitenkin takana ja hyvin meni!  Melkein toivon, että olisi taas yö, jotta pääsisi näkemään, miten nyt sujuu.

 Ihmetyttämään kuitenkin  jäi se, että hoitaja ei punninnut tai mitannut J:tä ollenkaan. Jotenkin olisin odottanut, että tällä kertaa punnittaisiin, kun ei pari kuukautta sitten punnittu ollenkaan. No, seuraavaan neuvolaan on kuitenkin vain pari kuukautta, eiköhän siellä viimeistään mittailla. Tuskin J nyt kuitenkaan laihtumaankaan pääsee, jos ruokavalioon lisätään  vielä ne hapanmaitotuotteetkin. 

Äitiysneuvolan puolella mitattiin verenpaineeni ja kohdun korkeus. Kaikki kunnossa. Myös hemoglobiini oli noussut hyvin, nyt se taisi olla 126 (viimeksi 116). Olo on kyllä piristynyt huomattavasti rautakuurin aloituksen jälkeen .Enää ei tarvitse mennä kahdeksalta nukkumaan ja aamulla herääminenkin sujuu paremmin. Päiväunetkin voi jättää väliin, eikä kahviakaan tarvitse olla jatkuvasti lipittelemässä. Painoa on tullut noin 3 kiloa, mihin olen oikein tyytyväinen. Voi taas jättää kaikki, ja ehkä vähän enemmänkin, sairaalaan.

 Tytön syke oli päälle 150. Hoitajalla oli vaikeuksia löytää sykettä. En kuitenkaan huolestunut, kun tyttö kuitenkin potki koko toimituksen ajan: Kyllä siellä selvästi elossa oltiin :)