Maanantaista lähtien industrial oli alkanut turvota ja kuumottaa yhä enemmän niin, että jopa minun mielestäni se alkoi olla liikaa. En kuitenkaan rynnännyt heti näytille terveyskeskukseen, sillä reijistä ei vuotanut mitään. Gina kokeili korvan ympäri ja totesi sitten alemman reijän olevan "hieman" ärtynyt ja siksi turvoksissa. Pitkän barbellin tilalle laitettiin siis kaksi lyhyttä barbellia, ja eron tunsi välittömästi. Hoito-ohjeeksi sain vielä huuhdella etenkin alempaa reikää lämpimällä suolaliuoksella. Viikossa eron pitäisi kuulemma olla jo selvä. Omasta mielestäni korva tuntuu jo nyt siltä, että hidasta paranemista ehkä voisi alkaa tapahtumaan, vaikka kora vielä hieman turvoksissa ja punainen onkin. 
Päästyäni kotiin kaupungilta aloin laittaa ruokaa Yhteishyvän ohjeella. Laitoin oikeastaan kaikkia mausteita kaksinkertaisen määrän, ennen kuin ruoka alkoi mielestäni maistua millekään. Olin juuri lisännyt paprikat, kun mies huutaa, että J:n korvasta on vuotanut verta. Ja tottakai minä panikoin myös ja kuvittelen jo ties mitä tärykalvon puhkeamisista pahaan korvatulehdukseen.. Teen tilanteeessa huonoimman mahdollisen ratkaisun ja alan etsiä googlesta selityksiä tälle verenvuodolle. Monesta linkistä silmilleni pomppaa, että tällaisessa tilanteessa on lähdettävä heti lääkäriin. Paniikkia lietsoi vielä se, että J oli ollut pari päivää todella ruokahaluton, nukkunut huonosti eikä mikään ruoka ollut maistunut.
Samalla kertaa päätimme viedä myös pikkusiskon näytille, kun oli yskinyt niin kovasti eikä hyvän alun jälkeen ollut suostunut syömään soseita käytännössä ollenkaan.
Paikan päällä selitin asiamme ilmoittautumistiskillä. Puolentunnin odottelun (tai minun tapauksessani nuokkumisen) jälkeen pääsimme lääkärin huoneeseen. Lääkäri tarkasti J:n korvat, mittasi kuumeen ja kuunteli keuhkot. Ei mitään. J oli ilmeisesti työntänyt sormensa hieman syvemmälle korvaansa ja raapaissut sieltä, jolloin tietysti näytti siltä kuin se veri olisi tullut sieltä korvasta. Siskon tarkastuksessakaan ei ollut mitään erityistä, keuhkoista ei kuulunut mitään vaikka yskä onkin aivan järkyttävä: Ei uskoisi, että noin pieni vauva voisi yskiä noin kovasti.
Kotimatkalla huomasin syksyn olevan "pahimmillaan", tai siis pimeimmillään, märimmillään ja siis kurjimmillaan. Tässä pimeydessä alkaa jo toivoa, että sataisi sitä lunta ettei olisi niin pimeää. Lastenkaan kanssa ei viitsisi lähteä ulos, kun aina sataa.
Itse ajoin eilen illalla kansalaisopiston kurssilta kotiin ja manasin keliä. Kaupungin keskustassa ei nähnyt mitään ja tuntui, että katovalot vain pahensivat asiaa. Kaikki valot vain heijastuivat märästä asfaltista ja auton lasi oli koko ajan sumea, kun vettä tuli tihuuttamalla. Pahin keli ikinä.
VastaaPoista