Lähihoitaja-opintojen aikaisempaa aloitusta puoltaisi se, että pääsisin useampana iltana pois kotoa. Kuulostaa julmalta sanoa kaipaavansa omaa elämää ja aikaa, kun vauva on hädin tuskin kolme kuukautta. Tämä sairaala-ruljanssi on kuitenkin vaatinut veronsa minustakin, vaikka J:n aikana olin täysin tyytyväinen kotona.
Toisaalta taas, ei E ole vauva ikuisesti. Monia juttuja jää varmasti näkemättä jos olen monta kertaa viikossa muualla. Mutten ehkä myös pysty nauttimaan uusista opituista jutuista niin paljoa toista kertaa peräjälkeen, etenkin jos ne ovat päivien ja viikkojen ainoat kohokohdat.
Voisin kyllä nauttia tästä leppoisasta oleilusta kotona, kun aamuisin ei ole pakko lähteä mihinkään, jos sää on kurja. Mutta toisaalta tuntuu, että tarvitsisin enemmän sisältöä elämään.
M opiskelee yliopistossa, eikä opintotukea saa kuin 3(?) ensimmäistä vuotta kun opinnot kestävät 5(?) vuotta. Jos siis aloittaisin opinnot nyt, voisin valmistua niin, ettei tarvitsisi kauaa kärvistellä.
Lapsienkaan ei tarvitsisi mennä hoitoon opintojeni takia, vaan voisin olla heidän kanssaan edelleen päivät, kun M on koulussa ja iltaisin toisinpäin.
Kaipaan myös sitä, että saisin olla hetken muutakin, kuin pelkästään äiti: Maanantaina kävin ystävän luona kahvilla, ja kotiinpäin lähtiessäni kuljin Yliopiston ohi vaunujen kanssa. Tunsin itseni niin mitättömäksi: Kahden lapsen teiniäiti, joka ei ole peruskoulun jälkeen saanut ainuttakan koulua käytyä loppuun.
Pyydän anteeksi hajanaista tekstiä, mutta nämä ajatukset surraavat päässä enkä saa niitä kuriin tai järkevään järjestykseen. Mitä mieltä te olette, pitäisikö opintojen aloitusta vielä lykätä?
Älä välitä opintojenahdistuksesta. Itseäni on ahdistanut monesti katsoa kun samanikäinen nuori kuin itse, elää elämäänsä täysillä, vailla huolia lapsesta/lapsista. Sitä välillä haaveilee kaikennäköisestä, ja ehkä nyt kun on muuttanut omaan taloon ja joutuu itse vastaamaan kaikesta, ymmärtää sen, että kyllä ne omat vanhemmat ovat joutuneet luopumaan paljosta saadessaan kasvattaa minut ja sisarukseni.
VastaaPoistaTäällä harmittaa, kiukuttaa ja ärsyttää aivan kamalasti nuo lapsettomat ylioppilaat, valmistuneet, opiskelijat ja työssäkäyvät. Niillä kun ei välillä tunnu olevan minkäännäköistä käsitystä siitä, mitä tämä lapsen kanssa oleminen ja eläminen on. Itse jatkan lukiota helmikuussa (hurjat 3 jaksoa mulla sitä onkin jo takana!) ja syksyllä lähihoitajaopintojen pariin. Ehkä tää valmistuu syksyllä 2015. Ei siis paineita :D
JA jaksuja ja haleja sinne! Kyllä niillä asioilla on tapana järjestyä.
Ainiin, opiskelijaperheet saavat ilmaisen kunnallisen päivähoitopaikan tai maksusitoumuksen yksityiseen päiväkotiin kunnalta. Eikä kesätyön aikana tarvitse maksaa lasten päivähoitomaksuja. Ehkä kannattaa kysyä koulusta (kuinka paljon sitä on jo takana?) omaa opintosuunnitelmaa, jossa voisit tehdä esim. työharjoittelut kesällä yms. Valmistuisit nopeammin.
VastaaPoistaNyt en tiedä, millä sanoilla ajatukseni sinulle kertoisin niin, ettet käsittäisi minua väärin. Mutta kuitenkin, älä haaveile vielä opinnoista, ole vielä lastesi luona täysillä vaikka vuodenkin eteenpäinh niin he ovat jo paljon vahvempia ja niin olet itsekin, ehdit aikuistua siinä lastesi hoidossa ja sitten ne opinnotkin maittaa paljon paremmin, saat jonkun loppuun ja saat ammatin. Itsekin sanoit että lapset on niin vähän aikaa pieniä ja raskaaksi käy, että päivät hoidat heitä ja illat sitten koulussa. Nuo hennot taimet ovat nyt tärleintä elämässäsi, koulu kyllä odottaa vuodenkin eteenpäin. Ymmärrän kyllä että nuori ihminen kaipaa vaihtelua eikä osasi ole ollut helppo, ja juuri siksi he tarvivat sinua täysipainoisesti..Etkö voisi hakea pientä vaihtelua vaikka kansalaisopiston joltain kurssilta, pääsisit hetkeksi irti kotitöistä kun kerran miehesi osallistuu lasten hoitamiseen.
VastaaPoistaTeet sitten niin tai näin, laita lapset etusijalle nyt kun ovat pieniä, sitä et kadu koskaan. Toivon sinulle paljon voimia ja hyvää tulevaisuutta! Aurinkoisia hymyjä palkaksi äitiydestä lapsiltasi, Kaikille ei sitä onnea ole suotu.
Hei! Oli pakko tulla kommentoimaan: Älä välitä, mitä nuo vanhemmat äidit tuolla vauva.fi tai kaksplussassa puhuvat. Vaikka varmasti tulee tosi paha olo kuunnella noita parjauksia :/ Minulle tuli paha mieli puolestasi, vain kun luin niitä haukkumisia. Minä itsekin olen nuori äiti, 21v vasta :) Joten tiedän miltä tuntuu, kun toiset haukkuvat pelkästään sen takia, että olet nuori äiti. Mutta älä välitä! :) Ja paljon onnea opiskeluihin :)
VastaaPoistaEn oikeastaan osannut ees ottaa noita aloituksia vakavasti, kun tuntuu, ettei niiden takana edes voinut olla kovin järkevä tai tasapainoinen ihminen, niin absurdeja nuo väitökset olivat. Lähinnä säälittää sen ihmisen puolesta, joka jaksaa ja viitsii aikaansa tuhlata moiseen.
Poista