Rakas äiti

Ei ole äitienpäivä, mutta joka päivä on hyvä muistaa äitiään. Varsinkin, kun on pienestä kiinni, onko sitä äitiä enää ollenkaan.

Minun äitini kasvatti lähes tulkoon yksin kolme pientä lasta. Itsestäni tuntuu, että olen helisemässä jo kahden pienen kanssa, vaikka mies onkin paljon kotona. En myöskään muista kertaakaan, että olisin joutunut menemään sänkyyn nälkäisenä. Väkisinkin tulee suuri kunnioituksen tunne; kaikki eivät olisi pystyneet samaan kuin äitini.

Muistan, kun kiersimme leirintä-alueita. Yhden kerran, unohdin nukkeni jollekin niistä.. Muistan sen kadottamisen olleen todella paha paikka. Onneksi äiti löysi samanlaisen. Lempileluihini kuuluivat myös My little-ponyt, joita oli ja on edelleen, päälle 30. Äiti on säilyttänyt ne kaikki.

Yläasteen lopussa luokkamme meni luokkaretkelle –Ouluun. Olin totta kai todella pettynyt, kun kaikki muut luokat lähtivät Ruotsinlaivoille ja ties mitä. Ja me kävimme Oulussa.. Onneksi äiti otti ohjat käsiinsä ja vei minut ja kaksi parasta ystävääni Tampereelle Särkänniemeen, hotelliin ja Lempäälään Ideaparkkiin. Reissusta jäi hyvät muistot, vaikka lähtöaamuna olinkin kuumeessa.

Äitini on ihana. Vaikkei elämä aina ole ollut helppoa, hän on silti nauravainen ja suvaitsevainen ihminen. Äiti tekee hyvää ruokaa. Ja auttaa, kun pitäisi keksiä viikoksi syötävää ja jauheliha tulee korvista ulos. Tiedän, että äidille voisi soittaa, jos rahat olisivat loppu tai emme muuten pärjäisi. Parempaa äitiä saa hakea. Toivottavasti jossain vaiheessa voin sanoa olleeni/olevani lapsilleni yhtä hyvä äiti kuin omani, on onneksi edelleen. Vaikka läheltä piti.

http://www.pukinparta.net/html/valkovuokko.htm