torstai 2. elokuuta 2012

Pitkästä aikaa: Ductus osa III

Taas pyydän anteeksi, että päivitysväli on hieman venynyt. Varmaan ymmärrätte, minkä takia.

Ihan ensiksi voisin kertoa, että tyttö sai nimekseen Emma Helmi Amanda. Sopii hyvin isoveljen nimeen, joka on Jaakko Onni Ilmari :)  Tyttö nyt siis kulkee täällä kirjaimella E.

Kävimme tuossa pari kolme viikkoa sitten siis kardiologilla E:n kanssa avoimen ductuksen vuoksi. Ultrassa selvisi, että valtimotiehyt on tosiaan auki ja niin iso, että se vaikuttaa E.n vointiin ja jaksamiseen. Kardiologin mielestä se olisi hyvä sulkea tähystysleikkauksella kuukauden kuluessa. E:lle aloitettiin myös nesteenpostolääke kolme kertaa vuorokaudessa. Ettei keuhkoihin kertyisi nestettä.

Tämän jälkeen postissa tuli ilmoitus, että E on laitettu leikkausjonoon. Kirjeessä oli myös kirurgilta lappunen, että E.llä on todettu kuormittava valtimotiehyt joka vaatii leikkaushoitoa ja niin edelleen. Eniten kirjeessä jäi mietityttämään se, että E:n sukunimi oli kirjoitettu väärin. Meidän sukunimemme kuiteknin alkaa Ö:llä, eikä tosiaan ole kovin yleinen. Jokatapauksessa tuntuu kummalliselta, ettei kirurgi ole osannut katsoa potilaan nimeä oikein ja vielä enemmän ihmetyttää se, ettei kirurgi ole tarkistanut kirjettä, ennen kuin sen käsin allekirjoitti. Lisäksi kirjeen rakenne on omituisen luettelomiainen ja parissa kohdassa myös välimerkit ihmetyttävät. Myönnän kyllä, että todennäköisesti vain analysoin enemmän ja kriittisemmin kirjettä, kun sen on allekirjoittnaut mies jonka on tarkoitus leikata lapseni.

Tänään tuli sitten soitto jonon hoitajalta: E:n leikkaus on tarkoitus hoitaa 7.8., mikäli teho-osastolla on tilaa. Kuulemma 70%  mahdollisuus, että tyttö pääsee silloin leikkaukseen, muuten siirtyy vielä viikolla. 

Maanantaina olisi sitten tarkoitus käydä sairaalassa juttelemassa lääkärin kanssa ja antamassa verinäytteitä. Onneksi äitini tulee meille jo viikonloppuna, niin voimme mennä yhdessä mieheni kanssa sairaalaan E.n kanssa eikä toisen tarvitse jäädä J:n kanssa. Leikkauksen suhteen on jo ihan luottavainen olo (välillä), mutta E:n jättäminen sairaalaan huolestuttaa, kun leikkauksen jälkeen teholla täytyy viettää kaksi päivää ja osastolla vielä viisi. Lisäksi teho-osastolla on rajoitetut vierailuajat: Joudun taas jättämään E.n toisten hoitoon ja todennäköisesti kysymään luvan lapseni vaipankin vaihtoon. Helppoa ei tule olemaan myöskään se, etä E:n täytyy olla syömättä neljä tuntia ennen leikkausta. ( E siis saa olla yön kotona ja sitten aamulla vasta lähteä sairaalaan.) Leikkauksen jälkeiset kivut myös huolestuttavat: E:llä on kipuja, enkä voi olla koko aikaa hänen luonaan. Oma nilkkani on tähystetty, eikä tosiaan mitään kivutonta ollut: Ensinnäkään puudutus ei kestänyt niin kauan kuin leikkaus eikä senkään jälkeen niin kivutonta ollut. Mitenhän sitten, kun läpi mennään kainalon alta kylkiluiden välistä?

Onneksi sentään päivä on nyt (ehkä) selvillä: Tietääpähän, että tämä asia on kohta hoidettu. Ompahan yksi murhe poissa päiväjärjestyksestä. 

Tuntuu hullulta, että tämä oli niin hyväntuulinen blogi aikaisemmin ja sitten ihan yhtäkkiä elämä tuntuu niin epävarmalta . Vielä pari kuukautta sitten koko Leijona emo- käsite oli täysin vieras; nyttemmin olen huomannut, että jokaisessa vanhemmassa asuu  Leijona emo. Hyvällä tuurilla ei vain koskaan tule sellaiseen tilanteeseen, jossa sen itsestään löytää.

11 kommenttia:

  1. Voimia teidän arkeen! Uskonpa että kirurgi on alansa ammattilainen nimenomaan siinä leikkaamisessa, ei niinkään äidinkielessä ja oikeinkirjoituksessa! Ja parempi niin! :) Mutta ymmärrän huolen, enkä voi edes kuvitella millainen huoli teillä on omasta pienestä! Äläkä murehdi blogin ilmapiiriä. Se on elämän makuinen kaikkine iloineen ja myös murheineen sekä suruineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :/ Jep, eiköhän kirurgin osaamisalueet luojan kiitos ole jossain ihan muualla. Jotenkin luonnollisesti tulee kuitenkin tarve tietää tuosta kirurgista enemmän ja niitä tiedon murusia sitten koitin kerätä sieltä, mistä sain, eli tuosta kirjeestä.
      Huoli on välillä jotain aivan lamaannuttavaa, eikä sitä tosiaan helpota heräily yön pimeinä tunteina. Jaksaminen on ollut kortilla, eikä J:n ruoasta huolehtimisen jälkeen ole omastaan niin hirveästi jaksanut huolehtia. Ennen raskautta kireät housut eivät meinaa pysyä päällä ollenkaan.
      Hyvä, että lukijat ymmärtävät, että elämästä kertovassa blogissa on välillä niitä sateisia päiviä enemmän kuin aurinkoisia. Tämän kokemuksen jälkeen menee varmasti pitkään, ennen kuin niistä hyvistä hetkistä jaksaa ja uskaltaa täysillä nauttia.

      Poista
  2. mä en kyllä ymmärrä mitä sä aina iniset ja valitat joka pikku asiasta. Herran jestas nimi kirjoitettu väärin, mee hoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla ei varmaan ole omia lapsia. Et selvästikään ymmärrä, ettei ductusleikkaus ole "pikkujuttu". Ja kun kuvittelee, että kaikki on jo kunnossa ja saakin lisää sontaa niskaan, nimen väärin kirjoittaminen tuntuu viimeiseltä niitiltä. Eihän sitä tietenkään mikään Virtanen voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun nimi on joka hemmetin paikassa väärin.

      Sen myönnän, että hoitoa tämän kaiken jälkeen varmasti tarvitsen. Menee aikaa, ennen kuin uskallan luottaa, ettei mitään ikävää satu joka kerta kun astun ovesta ulos.

      Mutta hyvää loppukesää sinulle. Toivottavasti löydät vaikkapa jonkun kivan muotiblogin, jossa ainoa murhe on väärän värinen huulipuna.

      Poista
  3. Olen lukenut sinun arkea,pienen ja kauniit nimet saaneen tytön kanssa.Älä välitä edellisestä kirjoituksesta , kaikki ei voi ymmärtää sitä, miten tärkeää oikein kirjoitettu nimi on , minullekkin sattuu niin ettei kaikki osaa kirjoitta oikein minun sukunimeä. Toivottavasti pääsette heti ekalla kertaa siihen leikkaukseen, olis ainakin yksi huoli vähempänä. Voimia teidän perheelle ,olen "hengessä "mukana. t:tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä, säälittää ihmiset, joilla ei ole muuta tekemistä tai ovat niin kateellisia, että yrittävät pilata kivat asiat muiltakin. Tiedän kyllä, että sallimalla vapaan kommentoinnin, olen myös antanut luvan kenelle vain ilmaista mielipiteensä kuten tahtoo, mutten silti ymmärrä, miksi kukaan tahtoisi blogissani roikkua kun en ketään siihen koe pakottaneeni.
      Kiitos, kiva kuulla :/

      Poista
  4. mikä tästä valitusblogista muka tekee hyväntuulisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole tainnut lukea blogiani kovin pitkään, sillä olen lähes varma, ettei elämämme vielä puolitoista kuukautta sitten pyörinyt sairaalan ja muun ympärillä.

      Laitappa seuraava kommenttisi nimellä. Tiedetään sitten, kuka on niin sisukas ihminen, että jaksaa väkisin lukea blogia, kun se ei pätkääkään kiinnosta. Etenkään, kun ei tosiaan ole pakko.

      Poista
  5. Toivon kovasti onnea leikkaukseen ja sinulle & läheilsillesi paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia!

    VastaaPoista
  6. Harmi että eivät osaa hoitaa teho-osastolla lastasi yhtä hyvin kuin sinä,pyydä henkilökuntaa soittamaan sinulle ja kysymään hoito-ohjeita ja muita ohjeita että tulee oikein hoidetuksi. On myös harmi että kirurgi ei osaa tarkistaa allekirjoittamaansa kirjettä, aika surkea kirurgi. Osaaakohan se edes leikata.
    Harmi että elämäsi on muista ihmisistä johtuen niin ikävän raskasta ja huonolaatuista. Jos kaikki olisivat noin täydellisiä ja osaavia kuin sinä, olisi maailma tosi hyvä paikka elää. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä vaiheessa olen sanonut, ettei teho-osastolla osata hoitaa lasta..?

      Poista