Pitkästä aikaa: Ductus osa III

Taas pyydän anteeksi, että päivitysväli on hieman venynyt. Varmaan ymmärrätte, minkä takia.

Ihan ensiksi voisin kertoa, että tyttö sai nimekseen Emma Helmi Amanda. Sopii hyvin isoveljen nimeen, joka on Jaakko Onni Ilmari :)  Tyttö nyt siis kulkee täällä kirjaimella E.

Kävimme tuossa pari kolme viikkoa sitten siis kardiologilla E:n kanssa avoimen ductuksen vuoksi. Ultrassa selvisi, että valtimotiehyt on tosiaan auki ja niin iso, että se vaikuttaa E.n vointiin ja jaksamiseen. Kardiologin mielestä se olisi hyvä sulkea tähystysleikkauksella kuukauden kuluessa. E:lle aloitettiin myös nesteenpostolääke kolme kertaa vuorokaudessa. Ettei keuhkoihin kertyisi nestettä.

Tämän jälkeen postissa tuli ilmoitus, että E on laitettu leikkausjonoon. Kirjeessä oli myös kirurgilta lappunen, että E.llä on todettu kuormittava valtimotiehyt joka vaatii leikkaushoitoa ja niin edelleen. Eniten kirjeessä jäi mietityttämään se, että E:n sukunimi oli kirjoitettu väärin. Meidän sukunimemme kuiteknin alkaa Ö:llä, eikä tosiaan ole kovin yleinen. Jokatapauksessa tuntuu kummalliselta, ettei kirurgi ole osannut katsoa potilaan nimeä oikein ja vielä enemmän ihmetyttää se, ettei kirurgi ole tarkistanut kirjettä, ennen kuin sen käsin allekirjoitti. Lisäksi kirjeen rakenne on omituisen luettelomiainen ja parissa kohdassa myös välimerkit ihmetyttävät. Myönnän kyllä, että todennäköisesti vain analysoin enemmän ja kriittisemmin kirjettä, kun sen on allekirjoittnaut mies jonka on tarkoitus leikata lapseni.

Tänään tuli sitten soitto jonon hoitajalta: E:n leikkaus on tarkoitus hoitaa 7.8., mikäli teho-osastolla on tilaa. Kuulemma 70%  mahdollisuus, että tyttö pääsee silloin leikkaukseen, muuten siirtyy vielä viikolla. 

Maanantaina olisi sitten tarkoitus käydä sairaalassa juttelemassa lääkärin kanssa ja antamassa verinäytteitä. Onneksi äitini tulee meille jo viikonloppuna, niin voimme mennä yhdessä mieheni kanssa sairaalaan E.n kanssa eikä toisen tarvitse jäädä J:n kanssa. Leikkauksen suhteen on jo ihan luottavainen olo (välillä), mutta E:n jättäminen sairaalaan huolestuttaa, kun leikkauksen jälkeen teholla täytyy viettää kaksi päivää ja osastolla vielä viisi. Lisäksi teho-osastolla on rajoitetut vierailuajat: Joudun taas jättämään E.n toisten hoitoon ja todennäköisesti kysymään luvan lapseni vaipankin vaihtoon. Helppoa ei tule olemaan myöskään se, etä E:n täytyy olla syömättä neljä tuntia ennen leikkausta. ( E siis saa olla yön kotona ja sitten aamulla vasta lähteä sairaalaan.) Leikkauksen jälkeiset kivut myös huolestuttavat: E:llä on kipuja, enkä voi olla koko aikaa hänen luonaan. Oma nilkkani on tähystetty, eikä tosiaan mitään kivutonta ollut: Ensinnäkään puudutus ei kestänyt niin kauan kuin leikkaus eikä senkään jälkeen niin kivutonta ollut. Mitenhän sitten, kun läpi mennään kainalon alta kylkiluiden välistä?

Onneksi sentään päivä on nyt (ehkä) selvillä: Tietääpähän, että tämä asia on kohta hoidettu. Ompahan yksi murhe poissa päiväjärjestyksestä. 

Tuntuu hullulta, että tämä oli niin hyväntuulinen blogi aikaisemmin ja sitten ihan yhtäkkiä elämä tuntuu niin epävarmalta . Vielä pari kuukautta sitten koko Leijona emo- käsite oli täysin vieras; nyttemmin olen huomannut, että jokaisessa vanhemmassa asuu  Leijona emo. Hyvällä tuurilla ei vain koskaan tule sellaiseen tilanteeseen, jossa sen itsestään löytää.