perjantai 16. marraskuuta 2012

Pääsykoe

14. päivä oli siis se pääsykoe, jota olin odottanut kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein. Olin hankkinut kokonaan uudet vaatteet ja pakannut laukkuani tunnin edellisenä iltana. Pyysin äitiäni vielä soittamaan 6.30 aamulla, jotta lisin varmasti hereillä enkä nukkuisi taas pommiin. 

    Aamulla olin siis hyvin hereillä ja sain jopa vähän syötyäkin. Laitettuani omat kamppeeni kasaan. syötin vielä E:n. Huomasin kuitenkin kesken ruokailun, että kello on jo 7.30 eli minun olisi pitänyt olla lähtenyt jo kymmenen minuuttia sitten. Kiireellä jätin E:n isänsä hoitoon ja heitin laukun olalle ja takin päälleni. 

    Ratikka meni nenäni edestä, ja jouduin istumaan hetken odottaessani seuraavan lähtöä. Olin jo hieman jäljessä aikataulusta. Meinasin unohtua kokonaan ratikkaan, ja jossain Senaatin torin kohdalla rupesin miettimään, että millähän pysäkillä sitä pitikään jäädä... Onnistuin kuitenkin jäämään oikealla pysäkillä eli Ylioppilas talolla pois. Löysin seuraavankin ratikan pysäkin suht nopeasti, mutta taas oli odoteltava kymmenisen minuuttia. Aikaa oli kuitenkin niin, että olisin täpärästi ehtinyt.
   
 Ajoin kuitenkin oikean pysäkkini ohi. Pasilan aseman kohdalla rupesin ihmettelemään, että miten kello on jo noin paljon ja miksei tämä vieläkään ole pysähtynyt minun pysäkilleni. Paniikissa soitin kotiin miehelleni ja kysyin, mikä tulee Pasilan aseman jälkeen. Meinasin saada hermoromahduksen siinä kohtaa, kun mies kysyy, mitä sinä siellä teet kun oikea pysäkki olisi ollut kauan sitten. Onneksi ratikka kuitenkin kääntyi takaisin ja parin pysäkin päästä tuli taas oikea pysäkki. Soitin myös koulun toimistoon ja kerroin olevani myöhässä. Nainen puhelimessa sanoi, että 15 minuuttia saa olla myöhässä. Kello kuitenkin tikitti jo 8.40, kun paikalla olisi pitänyt olla 8.30.
  
Jäin oikealla pysäkillä pois ja kävelin ensin tien toiseen päähän. Paniikissa taas .Kello tikitti koko ajan eteenpäin. Vilkuili kujan päästä kumpaankin suuntaan, enkä nähnyt edes tienviittaa että olisin tiennyt, missä olen. Käännyin ympäri ja kävelin toiseen suuntaan. Olin helpottunut, kun löysin rakennuksen, jonka ovissa luki Edupoli. Kun pääsin sisälle, kello näytti 8.43... Onneksi kuitenkin nimenhuudossa oltiin vasta S-kirjaimen kohdalla ja oma sukunimeni alkaa Ö:llä. Ehdin siis täpärästi!

 Kirjalliset kokeet sisälsivät sanaryhmä-, matikka-. sarjakuva- ja loogista ajattelua mittaavia tehtäviä. Sanaryhmissä (vaikka omasta mielestäni olen ihan kohtalaisen hyvä äidinkielessä) viimeiset ryhmät tuottivat päänvaivaa. Matikassa plus-, miinus- ja jakotehtävät menivät hyvin, kun taas kertolaskuista sain ehkä yhden ratkaistua. Sarjakuvatehtävässä piti laittaa tapahtumat oikeaan järjestyksen. Loppua kohden ne vaikeutuivat toden teolla, enkä saanut tehtyä niitä kuin vähän yli puolen välin. Samoin logiikka tehtävissä joissakin kohden jouduin vähän arpomaan.Näitä tehtäviä ei kuulemma kuitenkaan ole tarkoituskaan ehtiä tehdä aivan loppuun. Enkä kuulemma ollut ainoa, jolle kertolaskut tuottivat ongelmia.
    
Seuraavaksi oli vuorossa "luonnetestit" eli piirtämis- ja kirjoitustehtäviä, joissa ei enää ollutkaan oikeita tai vääriä vastauksia. Piirtämistehtävässä piti taas jatkaa annettuja kuvioita loppuun asti. Aikaa oli ensin 10 minuuttia, ja sitten sama tehtävä uudestaan viidessä minuutissa. Ensimmäisenkin paperin kohdalla oli vaikea keksiä, mitä piirtää. Toisessa tehtävässä piti taas keksiä uudet kuvat... Vain yksi ruutu jäi kuitenkin piirtämättä. Olisi hauska tietää, mitä piirrokseni kertovat minusta ja luonteestani! Olisi myös mielenkiintoista verrata, miten nyt piirtämäni kuvat eroavat puolitoista vuotta sitten samassa kokeessa piirtämistäni. Lauseentäydennys tehtävästä mieleeni jäi lause "Salaa suunnittelen.." Heti tuli mieleen, että mitähän Breivik olisi siihen kohtaan kirjoittanut. Luultavasti kuitenkin aivan eri juttuja, kuin minä. Essee-tehtävään sain ranne krampaten kirjoitettua kymmenessä minuutissa yllättävän paljon.

Psykologin ja opettajan haastatteluja joutui taas odottelemaan yli tunnin. Minua odottelu ei haitannut, sillä olin varannut mukaan keskeneräisen neuleen. En kuitenkaan joutunut kaivamaan sitä esiin, sillä muiden hakijoiden kanssa riitti puhuttavaa. Toisin oli edellisen kerran, kun osallistuin samoihin kokeisiin: Teinit puhuivat kutakuinkin edellisen viikonlopun ryyppy reissuista kun itse istuin virkkaamassa maha pystyssä. 
    
Psykologin haastattelu ei kestänyt kauaa. Psykologi suurinpiirtein selasi koepapaerini läpi ja totesi, että opiskeluvalmiuteni vaukuttaisivat hyviltä (Jesss!!!) ja kysyi, miten lasten hoito järjestettäisiin. Olin odottanut paljon pidempää keskustelua tai keskustelua ylipäätään. 
   
 Opettajan haastattelussa oli sama juttu, tuntui että opettaja vain kysyi muutaman kysymyksen ja täydensi lomakkeensa. Pääsykoe kutsussa oli pyydetty ottamaan mukaan kopiot koulu- ja työtodistuksista. Olin kuvitellut, että ne olisivat jääneet opettajalle, kun nimenomaan pyydettiin kopioita! Opettaja ei kuitenkaan edes halunnut nähdä alkuperäisiä todistuksia, vaikka siitä kysyinkin.


Ihan onnistunut olo kaikesta huolimatta jäi. Ainakin tiedän, että ensikerralla pitää kerrata kertolaskuja ennen koetta ja tulostaa se hemmetin pysäkkiaikataulu, etten varmasti aja pysäkkini ohi. Olen kuitenkin tehnyt parhaani, eikä nyt voi muuta kuin odottaa ja toivoa...

4 kommenttia:

  1. "Sanaryhmissä (vaikka omasta mielestäni olen ihan kohtalaisen hyvä äidinkielessä)"

    No, pelkästään tämän blogikirjoituksen perusteella sanoisin ihan toista. Yhdyssanavirheitä vilisee useampia yms. Esimerkiksi: "Pääsykoe kutsussa", "ryyppy reissuista"... & "ensikerralla" ei ole yhdyssana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidinkieleni on yläasteelta lukioon ollut 9, joten jonkun mielestä ilmeisesti olen jotain vähän osannutkin. Pahoittelen, ettet ole samaa mieltä.

      Poista
  2. Mihin kouluun hait? :)tai siis kysytään näin, mitä hait opiskelemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hain lähihoitajaksi :) Toivotaan, että pääsen!

      Poista