E viisi kuukautta

Eilen täytti E:kin jo viisi kuukautta. Mihin ihmeeseen tämä kaikki aika on mennyt? Tuntuu, että E ihan vasta oli vastasyntynyt ja omissa maailmoissaan, ja että E vasta nyt juuri olisi alkanut ottamaan kontaktia ja jotenkin "herännyt" tähän maailmaan.

E:n mitat viime torstaisessa neuvolassa olivat 5680g ja 60,3cm.Neiti kasvaa siis tasaisesti omalla miinuskäyrällään. 

Neuvolassa oli tällä kertaa varsinaisen neuvolatätimme lisäksi harjoittleija, minkä vuoksi kaikki ajat olivat myöhässä. Juuri kun me kerrankin olimme E:n kanssa ajoissa.. E oli syönyt viimeksi kotona, mutten uskaltanut alkaa syöttämään häntä, sillä ajattelin että juuri kun saan hänet rinnalle, onkin jo meidän vuoro. Jälkeenpäin tietysti harmittaa, kun olisin ihan hyvin ehtinyt syöttää E.n siinä välissä. 

Nyt E siis oli todella huonolla tuulella koko ajan eikä harjoittelija oikein saanut kaikkia testejä tehtyä ja E vaikutti "vähemmän kehittyneeltä" kuin oikeastaan onkaan. Minua jäi myös harmittamaan se, ettei harjoittelija saanut/muistanut/ehtinyt/voinut testata, kuinka hyvin E jo varaa jaloilleen. Olin ollut tästä jäntevöitymisestä todella ylpeä, ja nyt se jäi näyttämättä.. Samoin pään kannattelu meni surkeasti itkua tuhertaessa. Kotona sekin menee mielestäni oikein hyvin ainakin hetkisen. Nyt neuvolassa pää ei meinannut itkun tuherruksen vuoksi nousta ollenkaan. Samoin kaikki ihanat  kiljahtelut ja muut seurustelut jäivät kokonaan esittelemättä. Lisäksi harjoittelija totesi, ettei E ole samalla tasolla kuin sen ikäiset vauvat yleensä. Varmaan sanomatakin selvää, että olen sen varsin hyvin huomannu itsekin. Tiedän kyllä, että E.n pitäisi pikku hiljaa oppia tarttumaan esineeseen tai edes tavoitella sitä. Harjoittelija myös kysyi, että kääntyykö E tai onko ollut edes yritystä.. Silloin jouduin vastaamaan, että ei, ei kumpaakaan. Kuitenkin eilen E aivan yhtäkkiä yritti kuin yrittikin kääntyä ja onnistuminenkin oli todella lähellä! 

 

Kysyin vielä, että mitä pitäisi tehdä E:n soseiden kanssa, sillä porkkana ja peruna näyttävät aiheuttavan vatsakipuja. Vatsakivut toki voivat johtua vain tottumattomuudesta soseisiin, mutta kun E on saanut uutta ruoka-ainetta sen pari päivää, ei E suostu enää edes syömään kyseistä ruokaa. Eikä kyseessä ole nyt pieni kitinä tai hyi-mitä-tämä-nyt-on-kummastelu, vaan aivan selkä kaarella hengen hädässä huutaminen. Kysyin vielä, että pitäisikö päärynän syömistä kuitenkin jatkaa vielä useampi päivä, jos oireet menisivät ohi. On kuulemma kuitenkin turha kiusata pientä, kun toinen selvästi osoittaa että siitä tulee paha olo eikä tahdo siksi syödä. Entistä vaikeamman tästä tekee se, ettei E tunnu enää tulevan kylläiseksi pelkällä maidolla. 

Neuvolatäti ehdotti seuraavaksi persikkaa ja bataattia. Toivottavasti niistä edes toinen sopisi. Tottakai olen iloinen siitä, että E keskosuudesta huolimatta on ollut täysimetyksellä nyt jo viisi kuukautta. Harmittaa vain, kun E söisi puolen tunnin välein ja muut hommat täytyy jatkuvasti keskeyttää sen vuoksi. En kuitenkaan haluaisi antaa korvikettakaan lisäksi.. 

PS. Katsokaa noita ihania silmiä!!