Puolivuotias pikkusisko

Joulu tuli ja meni, samoin joulupäivä. E täytti puolivuotta ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Äitini tuli käymään 27. ja lähti 30. päivä. Ikävä on heti kova, kun koskaan ei voi täysin lyödä lukkoon seuraavaa tapaamista. Kävimme äidin kanssa katsomassa elokuvissa Viisi legendaa (me ja muut viisivuotiaat). Tykkäsin leffasta, mielestäni animaatio oli hyvin tehty ja hahmot kivoja. Kävimme myös  shoppailemassa ja nauroimme vatsalihakset kipeiksi.

Tuntuu ikävältä asua toisella puolella suomea, kun omat vanhempani näkevät lapsenlapsiaan niin harvoin.  Täytyy vain yrittää ajatella, että minä elän omaa elmääni enkä voi tehdä sitä kaikkia miellyttäen. 700 kilometriä on silti pitkä matka.

E:n puolivuotisneuvolassa E katsoi jo tarkasti neuvolatädin kasvoja ja nappasi helistimen ja vei sen suuhunsa. E näytti myös, kuinka osaa kääntyä  toiselle kyljelleen. On kuulemma normaalia, että vauvalla on "parempi" ja "huonompi" puoli. 

E syö nyt mangoa, persikkaa, banaania ja luumua. Neuvolan jälkeen olemme alkaneet antamaan myös riisipuuroa. Vatsavaivoja on edelleen ollut, ja suurin osa E:n ruokavaliosta taitaa koostua luumusta. Siitä huolimatta vatsa on usein kovalla ja E.n mieli sen mukainen.. Paino oli noussut hyvin edellisestä punnituksesta, nyt painoa oli 6455g ja pituutta 62,4 cm. Tuntuu niin oudolta, että E ei enää ole aivan pikkuvauva ja että pian E lähtee liikkeelle, saa ensimmäiset hampaansa... Aika on mennyt niin nopeasti.

J on nyt puolitoista vuotias. Se tuntuu aivan yhtä käsittämättömältä. Omituista jatsoa E.tä, ja ajatella, että ensi jouluna E on yhtä iso kuin J ja toisinpäin.

J syö itse pienellä avustuksella ja rakastaa tusseilla piirtämistä. J nauttii, kun saa osallistua esimerkiksi pyykkien pesuun tai tai laittaa itse valmiiksi mitatut kaurahiutaleet lautaselle. J sanoo monta sanaa osittain, ja tänään aivan selvästi "Emma". J:n kävely menee välillä jo juoksuksi.

Toisaalta J on myös todella mustasukkainen pikkusiskolleen ja vie siskolta kaikki lelut. J ei tahdo kävellä ulkona askeltakaan ja sylkee suustaan kaikki kasvikset. J ei ymmärrä tai ehkä vain tahdo ymmärtää, mitä "ei!" tarkoittaa. J puristelee, puree, vie äidin silmälasit ja vetää huulikorusta.

 Silti J on aivan ihana pikkupoika. Ja E maailman suloisin pikku prinsessa. Tuntuu, että aika lentää ohitse ennen kuin siihen ehtii kunnolla edes tarttua.  Täytän itsekin tänävuonna 21. Jo viisi vuotta siitä, kun muutin pois kotoa ja neljä vuotta siitä, kun muutin toiselle puolelle Suomea. 

Jo riitti haikailu. Yritetään tätäv uonna tehdä se, mikä jäi viimevuonna tekemättä ja ennen kaikkea nautitaan läheisten seurasta. Ja toteutetaan ääneen lausutut ja ääneen lausumattomatkin lupaukset.. ;)