Jännitystä ilmassa

Odotan huomista innolla. Ja kauhulla, pelolla, jännityksellä, surulla.. Huomenna alkaa koulu. 

En ole Pariin vuoteen uhrannut ajatustakaan opiskelulle tai koulunkäyninlle. Kun painoin työharjottelu-päiväkotini oven kiinni, tunsin olevani vapaa. Näköpiirissä oli pitkä tauko opiskelusta tai ylipäätään minkäänlaisista oravan pyöristä.

Mutta nyt saa "makoilu" riittää. Kynät, kumit ja lyijyt on hankittu, ennakkotehtävät tehty, laukku pakattu ja vaatteet laitettu valmiiksi. 

Mietin, että kuinka myöhään mahdan huomenna olla koulussa, sillä valintakirjeessä vaimikäsenytonkaan, luki vain että iltalinjan opinnot alkavat 16.30. Jännittää, kuinka M pärjää lasten kanssa ja saa iltapuuhat hoidettua. Surettaa jättää lapset illaksi kotiin. Surettaa, kun tiedän, etten enää ole olemassa vain lasten takia ja lapsia varten. 

Toisaalta olen iloinen ja innostunut siitä,  että vihdoin minulla on "jotain oikeaa tekemistä", syy istua junassa siihen ja siihen aikaan. Jokin suunta elämällä. 

Uuden alku on vanhan loppu.