Sairas joulu

Vietimme sittenkin aaton kokonaan kotona, kuten olin toivonutkin. 

Ratkaisu oli helppo tehdä, sillä M alkoi oksennella edellisenä iltana yhdeltätoista ja J herätti kolmelta yöllä siivoamaan samaa tavaraa sängystään. Luojan kiitos meillä on se pyykkikone..

Kello on jo paljon, tuntuu että päivä on suorastaan lentänyt ohitse; E:n ensimmäinen joulu.  Toivottavasti ensi yönä ei olisi meidän tyttöjen vuoro, vaikka pojat jo ovartkin toipumaan päin. 

 Ihanaa jouluyötä.

Vuosi 2012

Postausväli on taas käynyt pitkäksi, kun tässä on ollut kaikenlaista jouluhärdelliä ihan riittävästi. ja ilmiesesti turhaan, sillä mies ja lapset lähtevät mieluummin äitinsä luo. Harmittaa jonkin verra, sillä olin mielestäni heti viime joulun jälkee, ja pitkin vuotta muistutellut että tahtoisin viettää joulun ihan perheen kesken meillä kotona. Mutta tietysti aita on vihreämpää ruohon toisella puolen  ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Ja kun anopilla on se kinkkukin ja autokin lainassa aattona. Välillä vähän nyppii tämä ainainen riitely miehen sukulaisten kanssa. Pitäisikö vain ottaa ero ja jättää lapset miehelle, kun olen niin  kyllästynyt tähän ainaiseen tappeluun juhlapyhistä.. No, eiköhän tämä riitä tästä aiheesta, sillä en varmaan ikinä saisi selitettyä kaikkia "vääryyksiä" joita olen mielestäni kokenut.

Mutta asiaan, eli vuoteen 2012. Löysin tästä blogista tällaisen ja ajattelin itsekin listata vuoden aikana tapahtuneita asioita. 

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Luultavasti olen taas aijempaa kyynisempi kaiken E:n syntymässä pieleen menneen vuoksi.

2. Oletko lihonu? -En osaa sanoa, sillä emme omista vaakaa. Raskauden aikana nyt tietysti maha kasvoi ja paino nousi, mutta aika hyvin kaikki on kyllä lähtenyt.

3. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? -Olen. Kävin katsomassa sen viimeisen Twilightin, kun appiukko (jota en tahdo tavata) oli kylässä.
 
4. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? -Industrialin pari kuukautta sitten.

5. Kuka oli paras uusi tuttavuus? - Unihiekkalapio. Tutustuimme perheleirillä ja jatkoimme samassa äiti-vauva-ryhmässä.
 
6. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? -En tainnut edes tehdä lupauksia, sillä en yleensä saa pidettyä niitä.
 
7. Synnyttikö kukaan läheisesi? -Synnytti. Monta vuotta odotettu tyttölapsi  syntyi kuukausi sitten. Olen niin onnellinen vanhempiensa

8. Kuoliko kukaan läheisesi? - Ei ainakaan kovin läheinen.
 
9. Missä maissa kävit? - En missään. Viihdyn kotona..
 

10. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012? -Olisi ehkä kiva käydä miehen kanssa kahdestaan ulkona kihlajais- tai hääpäivänä.

11. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012? -25.6.2012

12. Vuoden suurin saavutuksesi? - Täysijärkisenä pysyminen E:n sairaala-jaksoista huolimatta. Lähihoitaja-kokeiden läpäisy ja kouluun pääsy.

13. ...ja suurin epäonnistuminen? - Etten lähtenyt sairaalaalaan heti, kun supistukset alkoivat.
 
14. Kärsitkö vammoista? - Nilkan avulsiomurtuma kyllä vaivaa edelleen.
 
15. Mikä oli paras asia, jonka ostit? -On kyllä vaikea keksiä mitään. sillä yleensä panostan ennemmin ruokaan kuin ostelen kivoja huonekalujatai puhelimia. J:lle ostin kuitenkin "isojen poikien" sängyn.

16. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - Vuokraan ja ruokaan.
 
17. Mistä innostuit eniten? -Varmaan siitä, että pääsin kouluun. ja siitä, että sain tyttäreni terveenä kotiin.

 

18. Vuoden 2012 ihmiset: -E.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - Surullisempi.

20. Lihavampi vai laihempi? - En tiedä, enkä hirveästi välitä.

  
21. Rikkaampi vai köyhempi? - Suunnilleen sama tilanne.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? -  Siivota voisin aina enemmän. 

23. ...entä vähemmän? -Tähän haluaisin kirjoittaa, että E:n kuolemaa olisin halunnut pelätä vähemmän. Hyvähän se nyt on sanoa, kun E on terveenä sylissä.

24. Miten aiot viettää joulun? -Syön kaalilaatikkoa ja katson Täydellisiä naisia. M lähtee lasten kanssa anopille ja on siellä J:n kanssa yötä.

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? -Lähtisin sairaalaan heti, kun alkoi tuntua siltä, jotta kortisoni ehtisi kypsyttää keuhkoja ja olisi vältytty rds-taudilta.

26. Rakastuitko vuonna 2012? - Rakastuin ihanaan ja kauniiseen tyttäreeni :)

27. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? -  Ei ainuttakaan.
 
28. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - Salkkareita olen varmaan eniten katsonut.

29. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? -En kai.

30. Mikä oli paras lukemasi kirja? -Olen lukenut paljon, mutten muista mitään. Nälkäpelien viimeinen osa oli hyvä, vaikka se päättyikin toisin kuin olisin halunnut.

31. ...entä musiikillinen löytö? -Olen kuunnellut pääosin radiota ja lastnelauluja. Ei ole tullut sellaista bändiä vastaan (tai en ainakaan muista) joka olisi pahemmin sytyttänyt...

 

32. Mitä halusit ja sait? -2. lapsen

33. Mitä halusit, muttet saanut? - Terveen vauvan.

34. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? - Vaikea sanoa. Uusin Twilight ainakin oli surkea. Kate ja Lepold on kyllä suosikki, mutta sitä se on ollut useamman vuoden.
 

35. Mitä teit syntymäpäivänäsi? -  Äitini ja veljeni tekivät minulle herkkuaamiaisen, ja lahjaksi sain sen kauan himoitsemani marimekon punaisen olkalaukun :)

36. Ketä kaipasit? - Vanhoja ylä-astekavereita. J:tä ja miestäni, kun olin sairaalassa. Ja E:tä, kun olin kotona.

37. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? -Lapset, joiden tukena ja turvana on pakko pysyä vaikka itsekin pelkäisi pahinta.

                                                              ___

Sellainen vuosi. Toivottavasti seuraava on parempi.

Käärme lastenhuoneessa

Tähän hommaan onkin sitten mennyt koko viikko. Aluksi ongelmia oli häntäpään knssa, siiten käärmeen tasaisen täytön kanssa ja loppuun vielä pää ja kieli tuottivat päänvaivaa. Päähän en ole ehkä vieläkään aivan tyytyväinen, mutta sen korjaan sitten ehkä vanun vaihdon yhteydessä. Jos koskaan. 

Lankana oli seiskaveikan ja nallen jämiä. Ja muitakin tuntamattomia lankanökkösiä. Puikot olivat 3,0mm.Pituutta tällä kaverilla on 1,25 senttiä.


Nimi tältä kuitenkin puuttuu vielä. Ehdotuksia?

Hyvästi, pyykkitupa

Muutin pois kotoa, kun aloitin lukion. Pesin pyykkini pyykkituvassa, joka sijaitsi eri rakennuksessa. Seuraavalla asuinpaikallani oli sama juttu. Kun muutin mieheni kanssa yhteen, pyykkitupa oli toisessa rapussa. Samoin nyt.

Neljä vuotta olen raahannut märkiä, kuivia, likaisia ja puhtaita pyykkejä edestakaisin. Joka kerta, kun koneeseen/koneisiin/rahastimeen on tullut vika, on pitänyt miettiä että missähän ne pyykit pesee. Paniikki on noussut sitä mukaa, kun puhtaat alus- ja päällivaatteet ovat loppuneet kaapista.

Voitte siis varmaan kuvitella, että kolmihenkisen perheen vaatehuollon pyöritys on ollut pienestä kiinni. E:n synnyttyä katkesi kamelin selkä. Sen kamelin, joka niitä pyykkejä raijasi pyykkituvan, koneen ja kuivausrummun väliä kyllästymiseen asti. Yhden pienen koneellisen sijaan nyt pestävää onkin kaksi kukkurallista pyykkikoria viikossa, poislukien pyyhkeet, lakanat ja rätit.

Vähän aikaa sitten esitimme siis vienon avunpyynnön meidän kummankin suvulle. Aluksi oli tarkoitus odottaa jouluun ja välipäiviin, kun äitini tulee pohjoisesta käymään. Viimeinen niitti tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun aijottuna pyykkipäivänä se hemmetin rahastin oli taas rikki. Rahastin kuitenkin korjattiin, ja pyykitkin saatiin pestyä parin päivän päästä. Siinä vaiheessa, kun rahastimeen oli soitettu seitsemän kertaa, oli kumpikin kone vihdoin päällä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ne puhelut maksoivat 1,4 euroa kappale. Syy, miksi M niin monta puhelua soitti, oli se, että toinen kone meni päälle ensimmäisellä soittamalla ja toinen vasta sillä seitsemännellä.

No, kuitenkin. Tänään kaksi riuskaa miestä soitti ovikelloa puolenpäivän aikaa ja raijasivat upouuden, ikioman pyykkikoneemme sisään ja asensivat paikoilleen. Neljän vuoden pyykkien roudaamisen jälkeen olen todella kiitollinen ja tyytyväinen tähän koneeseen. Elämä kahden lapsen kanssa on hemmetin paljon helpompaa.

Hyviä ja huonoja juttuja

Onnistuin taas telomaan itseni ruokaa laittaessa. Viikonloppuna paloi sormi ruvelle. Nyt sitten katkesi vielä puinen paistinlasta niin, että peukalon ja etusormen väliin tuli syvähkö haava, joka ei meinannut tyrehtyä millään. Paikkasin haavan jotenkuten ja toivon välttäväni tulehdukset. Hieman on onnettomuusaltis olo..

No, mutta hyvä uutinen on se, että sain sen opiskelupaikan!!! Pääsen siis (ehkä?) opettelmaan haavojen paikkausta ihan oikeasti. Vielä pitäisi saada rokotustiedot hankittua jostain. Siinä onkin sitten tekemistä, kun olen asunut nyt viidellä eri paikkakunnalla. 

Valmiit villapöksyt

Kovin suurta mielukuvitusta ei ole tässä työssä tarvinnut missään vaiheessa. Pelkästään raidallisella langalla näistä olisi saanut paaaljon mielenkiintoisemmat ja kivemman näköiset. Tuo väri on kuitenkin aivan ihana! 

Lankana siis oli Novitan Seiskaveikan ihana sävy petrooli. Puikot olivat 3,5 ,malli  omasta päästä erehdyksen kautta soveltaen. Pitkiä suoria oli pitkästä aikaa ihana neuloa. Mutkia matkaan tuli kuitenkin siitä, että malli ei ollut mielessä heti alusta alkaen selkeä, vaan esimerkiksi puikot menivät vaihtoon ja uusien ostossa meni aikaa. Nyt ne kuitenkin ovat valmiit, juuri sopivasti pakkasille.

J tuntuu oppivan uusia asioita päivittäin, eikä selkää voi kääntää enää hetkeksikään. Yhtenä iltana M lähti kauppaan, eikä ulko-ovi loksahtanutkaan kunnolla kiinni. J sai siis avattua välioven ja raotettua myös ulko-ovea. Onneksi poika kuitenkin tuli kertomaan siitä minulle. Olisikin ollut kiva lähteä etsimään pientä poikaa  lumimyräkästä.. 

 

J hokee äitiä ja äidin variaatioita koko ajan. Jatkuvasti saa olla kysymässä, että mitä, J? J on myös ottanut tavaksi ottaa äidin tai iskän sormesta kiinni ja painaa sillä esimerkiksi dvd-soittimen nappuloita. 

J:lle on puhjennut taas kaksi uutta hammasta, ylös poskiin. Nyt pojalla on yhteensä 12 hammasta, enää kahdeksan jäljellä siis. 

J on useampana aamuna kömpinyt itse sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen kerran, kuin näin kävi, J oli aamulla päässyt syömään hieman huulirasvaa. Säikähdin totta kai, että nyt sillä on joku myrkytys, kun se noin tokkurassa on ja nukahtikin paria tuntia aikaisemmin ihan itsekseen. Onneksi myrkytystietokeskuksesta kerrottiin, ettei rasva ole myrkky.. Ehdin kyllä säikähtää aika lailla, kun M ei ole kotona ja on aivan hiljaista.

J oli tänään heti aamusta huonolla tuulella. Pojan ilme oli kuitenkin näkemisen arvoinen, kun joulukalenterista tipahti SUKLAA! 

Tänään on suunnitelmissa naittuia sivistyneesti juustoista ja viinistä J:n kummitädin kanssa. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, kun en ole koskaan ollut juustojen ystävä tai niitä pahemmin maistellutkaan. No, kerta se on ensimmäinenkin. 

Hyvää joulun odotusta teille!