Pois teho-osastolta

Tänään olin tytön luona aamupäivän, ja nuokuin ja torkahtelin lepotuolissa tyttö sylissä. Tyttö ei itkenyt ollenkaan niin kovasti, kun nostin hänet syliin. Aamulla tyttö oli syönyt itse vähän maitoa tuttipullosta. Yhdeltä tulin takaisin tytön luo (olin käynyt henkilökunnan ruokalassa syömässä ilmaislipukkeella) ja sain vaihtaa vaipan. Siitäkään tyttö ei enää hermostunut, niin kuin vielä pari päivää sitten. 

  

Vaipan vaihdon aikana tyttö alkoi heräilemään ja avasi silmänsä (!!). Hoitaja laittoi tytölle taas vähän maitoa pulloon ja sitä tyttö jaksoi hamuilla hereillä 15 minuuttia (!!) kunnes sitten nukahti. Vasta nukahdettuaan tyttö alkoi imemään maitoa kunnolla. Koko ajan tyttö piti sormestani kiinni. Vaikka olin ajatellut lähteä aikaisemmin kotiin, ei siitä olisi raaskinut lähteä.

Illalla soittaessani yöhoitajalle, hän kertoi tytön syöneen itse 25ml maitoa kuuden aikaan. Vaikka se kuulostaa vähältä, se on tosiasiassa paljon. Vielä aamulla koko maitoannoksen suuruus oli 25ml ja on todella edistystä, jos tyttö jaksaa edes kerran päivässä sen ihan kokonaan itse syödä. Edistys on niin hurjaa, etten ole osannut edes toivoa saati odottaa tällaista vauhtia ollenkaan. Painokin on on eilisen jälkeen noussut 20g, tosin toissapäiväisestä eilinen lukema oli noussut 100g; ilmeisesti vaa'assa oli jotain vikaa kun näytti tuollaisen nousun. 20g on paljon uskottavampi tulos. Myös saturaatiot ovat pysyneet hyvänä ilman minkäänlaista hengitysapua, eikä keltaisuus-arvo ole eilisen sinivalohoidon jälkeen noussut. 

Huomenna otetaan sydämestä ultraääni ja tarkistetaan, onko sikiöaikainen reitti kahden kammion välillä sulkeutunut. Mikäli kaikki on hyvin, tyttö siirretään teho-osastolta toipumisosastolle huomenna iltapäivällä. 

Hengitys sujuu niin hyvin, että tuskin mitään vikaa sydämestä löytyy ( tuo sikiöaikainen reitti huonontaa veren virtausta keuhkoihin -> hengitys huonompaa) mutta kuitenkin mielessä on pieni pelko, ettei kaikki olekaan kunnossa. Toisaalta on ehkä hyväkin toivoa parasta mutta varautua pahempaan. Huomennahan se selviää.

Ylipaine-nasaalin takana oli näin suloinen tyttö

Nallepeitto in-action

Isoveli on tänään syönyt kokonaisen viilipurkin itse ja vielä ihan lusikalla. Tuntuu, että tämäkin taito on tullut ihan yhtäkkiä: eilen ensimmäistä kertaa annoimme J:n kokeilla itse syömistä  ja poika tiesi heti, kumpi pää lusikasta laitetaan suuhun. Roan lusikkaan kaapaisussa on vielä tekemistä, mutta kun ruoan saa lusikkaan  se useimmiten menee suuhun. Ja välillä se taas leivotaan pöydän kanteen. :D