perjantai 29. kesäkuuta 2012

Tyttö toipuu

Tänään oli hyvä päivä; lääkärin ja hoitajan kanssa puhuimme, että tyttö voisi siirtyä pois teholta mahdollisesti jo sunnuntaina tai maanantaina. 

Tyttö on jo parina päivänä päässyt syliinkin. Tuttikin on kelvannut. Maidot ovat myös menneet toisesta päästä sisään ja tulleet toisesta ulos. Tytön keuhkossa näkynyt limaisempi alue on nyt myös auennut, ja molemmat keuhkot toimivat. Vielä kuitenkin menee aikaa RDS-taudista toipumiseen. Parempaan päin kuitenkin ollaan menossa. Hemoglobiini oli pikkuisella myös laskenut niin paljon, että sitä nostamaan annettiin punasoluja. 

Neljän päivän ikäisenä
J:n silmälääkäri oli keskiviikkona. J:lle aloitettiin peittohoito viitenä päivänä viikossa, noin neljän kuukauden ajan seuraavaan silmälääkäriin asti. Silmälaseille ei kuulemma ainakaan tässä vaiheessa ole tarvetta, vaikka taittovikaa edelleen löytyy. 

J on ottanut useampia askelia ilman tukea ja saanut yläetuhampaan. "Jokeltelu" alkaa jo välissä muistuttaa puhetta niin, että vaistomaisesti tulee kysyneeksi "mitä?" :))


6 kommenttia:

  1. Onnea pikkuisen toipumisesta! Voiko suurempaa lahjaa elämältä pyyttää kuin pienen selviäminen jatkoon. kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niimpä. Paljon on pyydetty mutta paljon on jo saatukkin. Pitää muistaa olla kiitollinen.

      Poista
  2. Hienoja uutisia molemmista pikkuisista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti voin pian taas kirjoitella niitä lisää! :)

      Poista
  3. Kahden "erityislapsen" äidin korviin kuulostaa raskaalta. Vaikka meillä onkin aivan erilaisia juttuja lapsilla, niin tiedä mitä se on kun kummankin kanssa on samaan aikaan meneillään jotain. Toivottavasti tukiverkostonne on kunnossa, siitä kannattaa pitää huoli. Ja vertaistukea on tarjolla mm. http://www.leijonaemot.fi/
    Itse en ole yhdistykseen liittynyt, mutta olen käynyt paikallisissa tapaamisissa ja kirjoitellut keskusteluforumille. Joskus olen ollut se voimma antava osapuoli. Tällä hetkellä lähinnä se ottava... Voimia teidän arkeen ja toivon ettei teidän, tai kenenkään muunkaan, tarvi käydä niin pohjalla kun meidän perhe on pienten erityisten kanssa käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on melko rankkaa, oli sitten kotona J:n kanssa tai sairaalassa tytön kanssa. Ja kotii kun pääsee, pitäisi jaksaa laittaa ruokaa ja huolehtia kodista. Tukiverkko on valitettavasti melko suppea, ja suurin osa siitä on matkoilla :/
      Kiitos vinkistä, pitää käydä katsastamassa tuo sivu! :)

      Poista