Tässä yhtenä päivänä J sai päähänsä kokeilla, miltä keittiön tuoli
näyttäisi olohuoneessa:
 | |
| "Äiti, eiks tää keittiön tuoli ois hyvä tässä olohuoneessa?" |
Siihenhän voi sitten vaikka istahtaa, jos matka telkan äärestä jääkaapille tuntuu liian pitkältä..
J:n kanssa kävimme myös silmälääkärissä tuossa viikko pari sitten. Jouduimme nousemaan koko porukka jo kuudelta, jotta olimme sitten paikan päällä 8.00 ilmottautumassa. Siinä sitä sitten olikin J:llä silmät ristissä jo ihan väsymyksen vuoksi. Lääkäri sanoi, että J:n molemmat silmät karsastavat sisäänpäin. Aihetta peittohoitoon ei vielä kuitenkaan ole, sillä J karsastaa vuorotellen kummallakin silmällä, eli käyttää kuitenkin vuorotellen molempia silmiä.
Sitten oli aika laittaa J:lle silmän mustuaista suurentavat tipat, kaksi molempiin silmiin. Huutohan siitä tuli. Lääkärin tutkiessa J.n silmät puolen tunnin päästä uudestaan, molemmista silmistä löytyi taittovika. En muista, oliko kyseessä kauko- vai lähitaitteisuus, mutta silmälasit poika tarvitsee pluslinsseillä. Kuten minäkin.
Tuntuu ikävältä, että J:kin joutuu joskus tulevaisuudessa pitämään laseja. Tai siis, kyllähän ne ovat hyvä juttu, jos ne auttavat kirjoja rakastavaa poikaa näkemään paremmin, mutta.. Itse olen saanut kuulla kaikenlaisia kommentteja laseistani lapsena. En tahtoisi J:lle samaa koettelemusta. Itselleni oli aika tiukka paikka, kun kaveri ala-asteleella kertoi minun tulevan aikuisena sokeaksi, kun minulla on ollut jo pienestä silmälasit. En kovin mielelläni laittaisi poikaani samaan asemaan. Voin myös hyvin kuvitella. että monella ihmisellä on käsitys, että taittovika on jonkunlainen merkki kehitysvammaisuudesta.
Lääkäri puhui, että puolen vuoden päästä olisi uusi kontrolliaika. Yllätys yllätys, saimmekin kutsun silmäpolille jo kesäkuun loppuun. Hyvähän se on, että silmät tutkitaan ja hoidetaan. Outoa kuitenkin, että minulla ja miehellä oli sama käsitys, että vasta puolen vuoden päästä kontrolloitaisiin asiaa uudelleen.
J on oppinut osoittelemaan ja "kysymään" asioiden nimiä. Jotenkin hellyyttävää, kun poika osoittaa vaikkapa leivän paahdinta ja päästelee samalla "Töh? Töh?" äännähdyksiä :')
Mulla on taittovika, miinuslasit ja miehellä on tosi paha karsastus ja oikea silmä ei erota muuta kuin pimeän ja valoisan. Eli jos meidän pojalla käy huono tuuri, sillä on kaikki nuo+punavihersokeus, mun puolelta :D Mutta toivossa on hyvä elää. Eikä silmälasit ketään tyhmennä/viisastuta. Ne ovat apuväline, kuten viittomakieli, kuulolaite, kyynäsauva tai polvituki.
VastaaPoistaNiin, kyllähän minäkin toivoin, että lapseni näkö olisi normaali. Pelkkä taittovika tai lievä karsastus on kuitenkin pientä esimerkiksi punavihersokeuteen verrattuna.
PoistaTaittovika on kyllä hyvä ajoissa korjata. Itse siitä lapsena kärsin, mutta ei senajan lapsia hoidettu kun pieni olin, vasta itse menin silmälääkäriin 16 vuotiaana ja sitten sain korjaavat lasit. Onneksi nykyään hoidetaan heti kun huomataan korjattavaa olevan ja nykyäänhän on jo paljon lapsia joilla silmälasit kouluikäisenä. Ei varmaan enään joudu kiusattavaksi siitä.
VastaaPoistaTotta, näkö usein vain heikkenee, mikäli sitä ei pyritä saamaan lasein tai vaikkapa peittohoidolla normaaliksi. Ja onhan pieni mahdollisuus, että J:nkin näkö olisi joskus niin hyvä, ettei laseja enää tarvitsisi.
PoistaMeillä on mieheni kanssa molemmilla lasit ja siten oletan että myös lapsillamme tulee joskus olemaan lasit. Kummallakin on miinusta aikatavalla. Toisaalta lasit ja tekniikat kehittyy niin huimaa vauhtia ettei sitä tiedä tarviiko tulevaisuudessa kukaan laseja..?
VastaaPoistaLapset osaavat olla joskus todella raakoja toisiaan kohtaan kun kiusaavat. Silloin kai meidän vanhempien tulisi olla "herkkäkorvaisia", huomata se ja puuttua siihen.
Niimpä. Aikuiset ehkä osaavat suhtautua asiaan, kuten kuuluukin (tai jättää asian kokonaan huomiotta), mutta lasten voi olla vaikeampi hillitä kieltään tai ymmärtää, miltä vitsiksi tarkoitetut sanat toisesta tuntuvat. Toisaalta, kiusaamiselle ei aina tarvitse olla mitään syytä; joku vain joutuu silmätikuksi.
Poista