Edellisestä päivityksestä on vasta kuukausi, ja jo nyt tuntuu, että J on oppinut vaikka mitä.
Poika ryömii nopeasti huoneen päästä päähän. Eikä varmasti mene enempää kuin pari viikkoa, niin J konttaa täyttä vauhtia; niin jämäkältä tuo asento näyttää.
Viimeviikolla oli myös rakenneultra, jossa lupailtiin J:lle pikkusiskoa! Ensimmäinen reaktio oli epäusko, sitten ratikkapysäkille kävellessä tuli idioottimainen hymy ja ratikassa alkoi jo vähän itkettää. Mahtoi porukka vähän ihmetellä kaljamahaista, itkua tuhertavaa opiskelijaa täydessä ratikassa. Olen kyllä niin onnellinen, kuin ihminen vain voi olla; tuntui, että kaikki olisi nyt tässä kun saan vielä oman pienen tyttöseni. Eipähän tarvitse sitten seuraavien lapsien kohdalla miettiä (jos niitä edes tulee) että olisipa se nyt tyttö.
Hassua kyllä, en jotenkin osaa ostaa kaupasta tuttipulloja ja vaalenapunaisia bodyja: tuntuu, että se on haaskausta, kun niitä ei kuitenkaan kukaan vielä muutamaan kuukauteen ole käyttämässä täällä. Perjantaina Sokoksen alennusmyynneissäkin pidin jo kädessäni vaaleanpunaista tuttipulloa, kun sitten ostinkin mieluummin J:lle sinisen helistimen. Kai sitä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, joskushan ne hankinnat kuitenkin on tehtävä. Ja paremmilla mielin jatkaisi tätä odotusta, kun olisi edes jotain valmiina.
Ehtiihän tässä. Niin varmaan. Samaa minäkin ajattelin viimeksi J:n kanssa raskausviikolla 35; ajattelin, että ehdin vielä mennä pojan isän kanssa naimisiin, vaihtaa asunnon isompaan ja järjestellä vauvaa varten. Ajattelin myös ehtiväni käydä Oulussa vanhempieni luona, "vielä kun on mahdollisuus kun ei vauvan synnyttyä kuitenkaan pääse heti mihinkään". Kunnes sitten eräänä yönä herätin äidin: " Pitäs varmaan päästä sairaalaan, tää taitaa tulla nyt" Äiti ei edes uskonut, että olin tosissani, ennen kuin lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Hieno yllätys J:n isälle, kun äiti soittaa ja kysyy, milloin pääsisit Ouluun, katsomaan poikaasi.
Taitaa olla parempi alkaa keräilemään tarvikkeita jo tässä vaiheessa, eipähän sitten tule yllätyksenä, vaikka lähtö sitten tulisikin odotettua aikaisemmin.
Edit: Maaliskuun viimeisenä päivänä J lähti tosissaan liikkeelle, kontaten :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti