Tässä tunteessa ei ole suoraan sanottuna mitään järkeä. Minulla on kaksi lasta, jotka molemmat ovat vielä pieniä ja tarvitsisivat kumpikin paljon huomiota. heille olisi tärkeää, että joku olisi vain heitä varten ja olisi valmis ihmettelmään, auttamaan, laulamaan, pukemaan, riisumaan, vaihtamaan vaippaa ja ruokkimaan heitä keskeytyksettä. Eikä vain heitä, vaan molempia erikseen yksilönä huomioiden.
Minulla on opinnot kesken, ja haaveena olisi lähihoitajan papereiden jälkeen vielä jossain vaiheessa jatkaa opiskelua pidemmälle. Ei aivan sovi yhteen kahden pienen lapsen kanssa, mutta entä, jos yhtälöön lisättäisiinkiin vielä kolmas muuttuja?
Kolmannen lapsen kanssa olen haaveillut olevani vain häntä varten (ja toki vanhempia lapsiani) ja hoitavani häntä mahdollisimman pitkään kotona. Ei taida onnistua, jos minun ja mieheni opinnot ovat vaiheessa.
Rahatilanteesta on melkein turha edes puhua: Tuskin rahat riittävät näihin kahteen lapseen.
Silti. Vauvat ovat suloisia, ja vastayntyneet aivan omaa luokkaansa. En voi olla ajattelematta, mitä jos.. Mitä jos heittäisinkin hukkaan kaikki haaveeni, kaikki toiveeni elintasosta, koulutuksesta ja omasta asunnosta? Mitä jos vain antaisin elämän mennä, niin kuin se menee? Entä jos vain antaisin mennä, ja säveltäisin sitä mukaa, kuten tähänkin asti..?
Sen tiedän, että jos "vahinko" kävisi, en alkukauhistuksen jälkeen pystyisi sitä päättämään, vaan jatkaisin loppuun asti. Osa minusta toivookin sitä "vahinkoa", iso osa taas pelkää, mitä suku ja ystävät ajattelevat.
J:n jälkeen oli helppoa, kun saattoi antaa sisarukselle luvan tulla sen enempää miettimättä. Siten ei tarvinnut käsitellä ajatusta ,että vauvani ei pian enää olekaan vauva. Toinen lapsi kun tulisi ja ottaisi sen vauvan paikan. Nyt, pikkusiskon kohdalla olen joutunut hyvästelemään jokaisen pikkiriikkisen vauvan vaatteen. On todella vaikeaa päästää pienistäkin asioista irti, kun tietää, ettei saa kokea samaa vauvan huuruista, kiireetöntä arkea aivan pian –tai ehkä enää koskaan.
Miten ihmeessä vauvakuumeen saa laitettua pois päältä?
Voi tyttö kulta, ei sitä vauvakuumetta saa pois sellaiselta joka rakastaa noita pikkuisiaan. Muistan oman aikani kuumeet, kun olisin halunnut paljon lapsia, niitä vain ei tullut kuin kolme, mutta olen ollut niistäkin onnellinen ja nyt on sitten seuraavia polvia, nytkin suvussa vielä nimetön vauva. Se on niin ihanaa.
VastaaPoistaMutta, uýmmärrä'n sen toisen puolen asiasta ,koulusi kesken ja kaksi ihanaa lasta on jo. Jos saat pidäteltyä tuon vauvakuumeen aisoissa, saisit käytyä koulusi ja nuo kaksikin jo vähän isommaksi, siten anna sen kuumeen voittaa ja nauti uudestaan vauvasta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, olet niin malliäiti nuoresta iästäsi huolimatta. Onnea sinulle kaikkeen, mitä sitten päätä'tkin.
Heh, tässä on viiden lapsen äiti. Ensimmäisen tekaisin jo 18v. ja nyt sitten kun lapseni ovat kaikki yli 18v, olen itse koulun penkillä. Niin se elämä heittelee, toiset kouluttautuu nuorena ja toiset vanhana :DD
VastaaPoista