Hengissä ollaan

Bloggaaminen on jäänyt "hieman" vähemmälle, sillä käyn neljänä päivänä viikossa koulussa. Lähden kotoa kolmen jälkeen ja olen kotona hyvällä tuurilla ennen yhdeksää ja autan lasten nukkumaan laitossa. Sitten pitäisi vielä jaksaa katsella läksyjä...

Iltariekkuminen on näkynyt myös yöunissani, sillä nukkumaan menon jälkeen varsinaisessa nukahtamisessa saattaa vierähtää hetki. Samoin yösyöttöjen jälkeen. Useimpina aamuina olen virkeä kuin pohjamudissa makaava lahna. Siinä sitten pitäisi ehtiä siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja ulkoiluttaa lapset ennen kouluun lähtöä...

J ennen tukan leikkausta

J tukan leikkauksen jälkeen

Koulu on kuitenkin vaikuttanut todella mielenkiintoiselta. Tekisi mieli lukea kirjat yhdeltä istumalta. Mietin myös, että Kasvun tukeminen ja ohjaus-kokonaisuus olisi ollut hyvä opiskella jo ennen, kuin hankkii lapsia. Eikä vain minun, vaan kaikkien odottavien ja äidiksi haluavien. Maailma olisi täynnä parempia ja onnellisempia ihmisiä.

Viimeyönä yksi meidän perheen ihmisistä heräili pitkin yötä ja lopulta M mittasi kuumeen: 38,3. 

                         Itse lahnailin sikiunessa kunnes E ilmoitti että hänen korkeutensa tahtoisi maitohömpsyn. Kuuntelin siinä sitten, kun J:n huoneesta kuuluu jonkinlaista ähkimistä, aivan kuin J ei saisi hyvää asentoa. Pian J heräsi kokonaan ja alkoi yskimään kumealla äänellä. Kysyin mieheltäni unenpöpperössä, että kuulostaakohan se nyt vähän kipeältä. Kuulemma kuulostaa joo.. M antoi J:lle tötsyt ventolinea samalla kun minä taituroin ilmankostuttimen J:n huoneeseen puhaltamaan. Loppu yö luojan kiitos meni J:llä paljon paremmin eikä päivystykseen tarvinnut lähteä.

Itsekin nukahdin aika nopeasti, mutta näin painajaista: Aluksi joku hullu räjäytteli pitkin kaupunkia, eikä poliisi saanut tekijää millään kiinni. Pelkäsin lasteni hengen puolesta. Sitten päädyin johonkin kuulusteluun tai haastatteluun. Ajoimme todella korkean talon röttelön ylimpään kerrokseen rämällä hissillä. Jossain vaiheessa sain kerrottua, että pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Laskeuduimme sitten samalla hissillä kellarikerrokseen. Kellari oli täynnä hämähäkin verkkoja ja hämähäkkejä..Joita myös pelkään. Siitä päädyin jotenkin saman talon isoon leipomoon, ei hajuakaan, miksi. Sitten olimme sukulaisteni kanssa syömässä ja mummini sai jonkin sairaskohtauksen. Ja sitten olimme lähdössä kotiin junalla, ja M jätti J:n asemalle matkatavaroiden kanssa kun lähti hakemaan loppuja tavaroitamme toisaalta. Pelkäsin, että joku kaappaa J:n, kun itse olin loppujen tavaroiden kanssa muualla. Juoksin paniikissa J:n luokse ja odotin miestäni peloissani peläten, ettei hän ehdikään junaan...  Koko unen ajan tunnelma oli todella ahdistava ja sydämeni löi hulluna. Ei todellakaan levollisimmat mahdolliset unet.

J tahtoisi nykyään nukkua kaikkialla muualla, paitsi sängyssä.

Ensiviikko on koulussa etäviikko, ja tarkoituksena olisi saada tehtyä läjä etätehtäviä. Kiirettä pitää siis jatkossakin..

P.S. Blogger ei taas suostu tekemään yhtään mieleni mukaan kuvien kanssa. Onkohan kaikilla sivustoilla sama ongelma vai autaisiko palvelimen vaihto?