maanantai 2. huhtikuuta 2012

Mies paikallaan

On minun mieheni. Tänään aamulla, kun tulin suihkusta, oli hän laittanut minulle kahvin tippumaan, vaikkei sitä siis itse juokkaan. Jotenkin tuo pieni juttu herätti minut miettimään, kuinka paljon M oikeasti meillä kotona tekee ja kuinka harvoin hän siitä saa minkäänlaista kiitosta.
  Viime keväänä, kun olin pakon edessä suostununut menemään hammaslääkäriin, piti M siellä kädestäni kiinni ja huolehti, etten karkaa paikalta ennen kuin juurihoito on tehty. M myös haki töitä ja opiskeli lukion viimeiset kurssit kevään aikana.  
  Kesällä M lensi aamun ensimmäisellä lennolla Helsingistä Ouluun katsomaan pientä poikaansa ja vaimoansa. Kun en itse päässyt sängystä ylös, M valvoi reippaan vuorokauden putkeen, jotta saattoi huolehtia J:stä, kun itse en sitä jaksanut. 
 Syksyllä M aloitti opinnot yliopistossa. M jätti väliin läjän tutustumisiltamia ja koulun risteilyn, kun meillä ei ole varaa. M myös jätti pelaamisen, kun tietokoneesta posahti näytönohjain ja kotonakin kaivattiin enemmän käsiä. 
  Kun tulin uudelleen raskaaksi ja olin huonovointinen, M astui remmiin kun minä oksensin vessassa ja J.n aamutoimet piti hoitaa.
  Nyt viikonloppuna M on siivonnut, tiskannut ja patistanut minut päikkäreille, vaikka itse olisikin ollut väsynyt. M on myös herännyt J.n kanssa öisin. Ja niitä herätyksiä on ollut useampi, kun poika on ollut levoton opittuaan saman viikon aikana konttaamaan ja nousemaan itse istumaan. M myös nousee aamulla ensimmäisenä ja tulee viimeisenä nukkumaan.
 M ostaa aina ensin J:lle ja minulle, vasta sitten itselleen ja harvoin sittenkään. 
 M ei osaa korjata kattoa tai autoa, mutta M osasi asentaa meidän koneeseen toisen kovalevyn ja siirtää J:n valokuvat sinne "turvaan".
M myös opiskelee ja käy töissä, ja kotiin tultuaan hoitaa J.tä paljon.
 Minulla on päivittäin pari tuntia omaa aikaa, M:llä ei ole.
 Liian harvoin M saa kuulla kiitosta yhtään mistään, vaikka olisi varmasti ansainnut paljon enemmän ja useammin. 
 Joten kiitos. Olet mies isolla M:llä, vaikken sitä tarpeeksi usein muista kertoakkaan.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti