maanantai 9. syyskuuta 2013

Minuuttimekko

Sain tosiaan ompelukoneen synttärilahjaksi maaliskuussa. Nyt kone on ollutkin ahkerassa käytössä. Viimeisimpänä valmistui minuuttimekko marimekon Surrurrur-kirjasta. 

Kangas ei ole aivan marimekkoa, sillä en aivan luota riittävästi ompelijan taitoihini.. Eikä nyt sattuneesta syystä ole varaa laittaa yhtään mihinkään kankaaseen lähemmäs neljääkymppiä per metri. 

Mekko ei valmistunut minuutissa, mutta päivässä kyllä.  Tämä on taas niitä töitä, joitden edetessä pähkäilen monia asioita, jotka sitten menevätkin hieman vituralleen. Onneksi peinten epäonnistumisten jälkeen voi todeta, että tästäkin asiasta oppi jotain ja ensikerralla osaankin sitten jo paljon paremmin. 

Aivan ensimmäistä kertaa laitoin kanttinauhaa yhtään mihinkään. Sen vuoksi kaula-aukko hieman lörpöttää, kun en osannut heti vetää nauhaa tarpeeksi kireälle. Onneksi senkin voi helposti korjata. Sitten joskus. Jos jaksaa..





Minä tykkään. Entä te?

lauantai 7. syyskuuta 2013

Olipa kerran nilkka.. Vaan eipä ollut toista kertaa, osa 1

Tämä "pikkujuttu" tuntuu vainoavan minua edelleen, ja tulevan perässä minne vain menenkin.  Ikävän tästä jutusta tekee se, että tätä on jatkunut jo nelisen vuotta enemmä tai vähemmän kivuliain vaihein.

Kaikki alkoi siitä, kun eräänä päivänä Porvoon solussa vielä asuessani, ostin s-marketista suihkepullon tolua ja päätin alkaa siivoamaan. Kotiin tultuani, typerä kun olen, suihkautin pesuainetta ilmaan, jotta voisin nuuhkaista sitä. Se tuoksuikin raikkaalta. Kiva juttu.

Sitten aloitin siivouksen. Jossain vaiheessa meinasin liukastua lattialla olevaan tolu-läikkään. Siirsin asian pois mielestäni ja ajattelin, että "joojoomäsiivoonsenkohta." Sitä kohtaa ei sitten ihan heti tullutkaan.. 

Kuljin samasta kohdasta uudestaan, kädessäni esine, jota olin juuri viemässä oikealle paikalleen. Ja liukastuin uudelleen. Vasemmassa jalassa tuntui kipua. Nousin ylös varovaisesti ja aloin laskea painoa myös sille kipeälle jalalle, jotta saisin selville vahingon laajuuden. Nilkka tuntui siltä, kuin sen tilalla olisi ollut pallo.

Istahdin sängyn reunalle ja soitin hätänumeroon/päivystykseen tms. Korkean kipukynnyksen takia ajattelin, että nilkka on varmaan nyrjähtänyt. Kerroin, mitä oli tapahtunut ja linjan toisesta päästä sanottiin, että ei siinä mitään, asia voinee odottaa huomiseen. Selitin uudestaan tuntemuksiani, sillä vaikkei hirveää kipua tuntunutkaan, aavistin, että joku on vialla. Hoitaja sanoi, että voinen tulla sitten näytille päivystykseenkin, mikäli kivut ovat kovat.

Soitin taksin ja taiteilin tennarit jalkaan. Taksi tuli kauimmaiselle parkkipaikalle, vaikka olin nimenomaan painottanut, että lähemmäs, Kiitos! Itkua tuhertaen itsekseni kiroillen nilkutin 50 metriä taksille. Perillä päivystyksessä hoitaja oli heti vastassa ulko-ovella, ja käski odottaa että hän noutaa pyörätuolin.

Hetken odoteltuani pääsin lääkäriin, joka ohjasi edelleen röntgenkuviin. Hetkisen odottelun jälkeen pääsin taas lääkärille joka katsoi kuvia rötköttäen tuolillaan ja jäystäen samalla purkkaa suu auki.Lääkäri scrollasi kuvaa koneellaan ja totesi, että "eihän tässä mitään näyt.. mutta onkohan sinulla osteoporoosi?" Jäin hämmentyneennä tuijottamaan lääkäriä suu auki. 

Minun (ja koipeni) onneksi lääkäri päätti kuitenkin konsultoida toista lääkäriä, ja murtumahan sieltä löytyi kuin löytyikin.Siitä sitten kipsaushuoneen kautta taksilla kotiin ja soitto äidille Ouluun, että nyt kävi näin.. Vaikkei äiti sieltä hiveästi minun eteeni pystynytkään tekemään.

Ennen kipsin poistamista kipsi piti kastumisen vuoksi vaihtaa kerran, maa ehti mennä kuuraan ja kipsiä suojannut villasukka mennä moneen kertaan likaiseksi. Niin ja ehdinhän vaihtamaan vielä ne seisomapaikka liput Marilyn Mansonin konserttiin, istumapaikoiksi.  

Mutta ei tämä vielä tähän jäänyt. Kahden vuoden päästä edessä oli vielä leikkaus, mutta siitä lisää joskus toiste.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Possuja ja pinnejä

On ehtinyt taas vierähtää tovi edellisestä pstauksesta. Tekosyiden lista on kaiken kirjava sijoiltaan menneestä olkapäästä kantositeeseen ja kipeän nilkkaan ja kesätöiden tekoon ja koulun alkuun jajajaja.. Puhumattakaan sitten lapsista. Mutta noista lisää toisella kertaa.

Käsitöitä on tullut tehtyä. Olen oikeastaan ommellut enmmän, kuin neulonut tai virkannut. Kaikki tekeminen tuntuu nyt niin ihanalta, kun lähes kuukauden ajan käytössä oli vain yksi käsi eikä virkkaus tai neulominen ompelukoneenkäytöstä puhumattakaan, ollut mahdollista.

No mutta, pidemmittä puheitta, J:n uudet possutumput: 
 Ohje löytyy ravelrystä. J tykkää näistä lapasista ihan sikana. Kuvaaminen oli vaikeaa, kun toinen oli koko ajan vaatimassa tumppuja takaisin itselleen, muttei kuitenkaan pysynyt paikallaan niin kauaa, että olisin saanut näpättyä terävän kuvan. Näitä tumppuja tulee nyt tehtyä enemmänkin, kun E:n tumppujen jälkeen vuorossa ovat samanmoiset kaverin lapselle :) 

Näiden pinnien väkertäminen on ollut mielessä jo kauan. Miten ihminen voikaan olla niin laiska, ettei saa aloitettua 10 minuutin hommaa..? Kukat jäivät hieman muhkuraisiksi, koska (tietenkään) en voinut käyttää esim. ohjetta.  Kukkien virkkaus oli helppoa, mutta kukkien kiinnitys pinneihin ompelemalla tuotti hieman pään vaivaa.

Siinä kaikki tällä kertaa, jospa päivitysväli nyt taas pienenisi! Nyt täytyy jo kiiruhtaa koululle :)