Neuvolalääkäri ja kukkasia

Eli tänään pääsin vihdoin neuvolalääkärin tarkistettavaksi. Kaikki oli kunnossa, sydän äänet kuuluivat eivätkä paikat olleet vielä auenneet. Lapsivesitestikin tehtiin, mutta siitä ei ole kuulunut vielä mitään. Kyllähän ne varmaan soittaisivat, jos jotain syytä huoleen olisi.

Lääkäri vannotti vielä lepäämään ja ottamaan yhteyttä naistenklinikalle heti, jos siltä tuntuu. J.tä odottaessani ei kukaan hoitaja tai lääkäri ollut sitä mieltä, että harjoitussupistukset jotenkin ennakoisivat synnytystä. Ei ole kukaan uskaltanut tällä kertaa sanoa, että ei se mitään meinaa, hah!

Yläkerran naapuri oli jo laittanut parvekkeelleen keltaisia orvokkeja. Voi että kun mieli tekisi itsellänikin. Suunnitelmissa on pari pitkää parvekelaatikkoa orvokeille. Mietinnässä on myös Ahkeraliisa, mutta sen istuttaminen taitaa jäädä kesäkuulle. Tai ainakin se täytyy istuttaa ruukkuun, jonka voi helposti nostaa pihalta sisälle hallan uhatessa. Myös mansikkaamppeli olisi ihana. Epäilyttää vain naapuruston pojat, jotka saattavat käydä liian tuttavallisiksi nähdessään herkullisen punaiset marjat. Asumme siis pohjakerroksessa, joten marjavarkaisiin olisi helppo tulla.

Myös joku Yrttipuska voisi olla kiva parvekkeella, mutta meillä tosiaan on laaja muurahaispesä tuossa maassa. Varmaan tekisivät mokomatkin pesän sinne multaan ja niistä eroon pääsy iloman myrkkyä voisi olla hankalaa.

Me jatkamme täällä vapun viettoa syöden donitseja (lähikaupasta ei enää muita saanut) ja juoden simaa (joka ei kyllä ihan täysin onnistunut).
Iloista vappua meiltä kaikilta!

Villapaita

Viimeinkin valmis. Kuvittelin taas tekeväni oikein ison paidan J:lle, mutta niin se vain menee juuri ja juuri päälle. Turha varmaan elätellä toiveita, että se enää syksyllä päälle menisi.

Ohje on omasta päästä ja langat sekalaisia seiskaveikkoja. Ja yksi raita nalleakin.

Ruskeat napit näyttivät mielestäni paljon peremmilta, kuin siniset. Siitä voi sitten olla eri mieltä, jos siltä tuntuu.

Kanakeitto

En tosiaan ole mikään maailman paras kokki, mutta yhden ruoan osaan tehdä. Nimittäin kanakeiton. Tai no, turha varmaan osaamisesta puhua, kun kaadoin keittoon kahdesta pussista kasviksia ennen kuin käteeni osui pakkasesta ne vihannekset joita olin ajatellut käyttäväni. 

Kaiken A ja O on oikea kanaliemi. Ei mikään kuutiosta saatu litku, vaan kanan perkeistä keitetty oikea kanaliemi. Viimeksi kun tuota lientä keittelin, heitin kattilaan veden lisäksi pari vanhaa tomaattia ja sipulia. Myös jääkaapin nurkkaan unohtunut porkkana kelpasi hyvin joukkoon. Lientä on keitetty tarpeeksi siinä vaiheessa, kun sipulinpuolikkaat ovat liuenneet. Useampi tunti siis.

En tosiaan jaksa joka keittoon keitellä lientä erikseen, joten jaan liemen useampaan osaan ja pakastan myöhemmäksi. Pakkasesta on sitten kiva (ja nopea) ottaa liemipurkki keittoon. Ei ehkä pääse näillä eväillä rantakuntoon, mutta hyvää on ainakin. Miehellenikin maistui useampi lautasellinen, vaikkei yleensä ole mikään keittojen ystävä.

Säilykepurkin uusiokäyttöä

Yhtenä päivänä kaipasin taas kynää istuessani tässä koneen ääressä. Ja taas kolusin sitä ainoaa toimivaa tuolta laatikon syvyyksistä heikolla menestyksellä. Ärsytti.

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja tehdä työpöydälle sen, mitä se on jo kauan kaivannut: kunnollisen kynätelineen. "Alustana" siis toimi vanha tomaattimurska purkki, josta taittelin terävän reunan pihdeillä lyttyyn. Maalasin purkin Decoupage matt-askartelulakalla ja lätkäisin servetin päälle. Servetin päälle vedin myös kerroksen lakkaa ja annoin kuivua pari tuntia.  

Ja thadaa, tällainen oli lopputulos:

 Pysyy kynät ojennuksessa!

Hanhia oikein haitaksi asti

Lähdimme heti aamusta mieheni kanssa rantaan kävelylle, kun ilma oli niin kaunis. Matkalla törmäsimme hanhiparveen rantapuistossa. J.tä vain nauratti moiset kaakattajat ja minua ja miestä lähinnä ihmetytti, mistä tuommoinen porukka on siihen eksynyt.

Kiva nähdä täällä päin muitakin lintuja, kuin puluja ja lokkeja!

Rätti ja terveysside

Olin jo pidemmän aikaa sitten ostanut kirkkaan punaista Blend Bamboo-lankaa tarkoituksenani tehdä siitä pari kestorättiä. Nyt ryhdyin viimein tuumasta toimeen, kun ei mikään muukaan oikein innostanut. Toinen oli pyörinyt viikon verran laukun pohjalla matkatekeleenä ja toisen tein tänään samalla kun kyttäsin postin sivuilta kamerapakettini saapumista. 

Ensimmäinen on ihan vain suorakulmainen ja toisesta yritin jonkun inspiraatio- puuskan vallassa tehdä pyöreäreunaista ajattelematta sen enempää lopputulosta. Lopputulos näyttääkin käytetyltä kuukautissuojalta roikkueassaan tuossa hanan päällä. Tervetuloa meille kahville.. 

Tuo pitkulainen malli on mielestäni käytännöllisempi kuin neliö: neliön joutuu taittamaan kaksinkerroin, että sen saa tuohon hanan päälle hyvin. Suorakaiteen voi vain heittää siihen päälle. Omassa keittiössä ei myöskään tarvitse kävellä kovin pitkää matkaa rättiä huuhtelemaan, joten lisätaitoksista ei olisi suurta hyötyäkään. 

Tällaisia sain aikaiseksi: 

Näitä tulen varmaan tekemään jatkossa lisää. Jo parin käyttökerran jälken tuntuvat niin paljon kätevämmiltä kuin kaupasta ostetut. Ja tilauksiakin on jo tullut.

Simat pullotettu

Miten ihmeessä joka vuosi simantekoaikaan tulee tarve soittaa äidille ja kysyä samat kysymykset: montako sitruunaa viipaleina ja kuinka kauan ämpärissä huoneen lämmössä. Äitini ei sitten ollut luurin päässä, joten päädyin laittamaaan kaikki kuusi kahdeksaan litraan. Tulee kuulemma aika sitruunaista simaa..
Onneksi tänään sain äidin kiinni. Sain tietää, että se sima  kannattaa seuraavana päivänä eli tänään pullottaa ja laittaa jääkaappiin; muuten se kehittää vain alkoholia. En tiedä, mistä johtuu, mutta tuntuu, että vähäkin alkoholi nousee heti kuplaan. Viimevuonna en esimerkiksi pystynyt juomaan kovin paljoa (tai ollenkaan) kotitekoista simaa kun tuntui nousevan samantien päähän. Ja ihan ohjeen mukaan oli tehty eikä siis kovin vahvaa pitänyt olla. Mieheeni simalla ei ollut mitään vaikutusta. No, jääpähän tänäkin vuonna enemmän simaa miehelle. Minä voin sitten kipaista lähi-Alepasta pari limpparipulloa.

Kierrätystä

Minulla oli tarpeeton työpöytä J:n huoneen nurkassa pelkästään tilaa viemässä. Samoin ikävän mallinen sängynaluslaatikko, jolle minulla ei myöskään ollut käyttöä.

Soitin eilen yhden puhelun  ja tänään tuli kaksi miestä hakemaan tarpeettomat tavarani pois.

Olen ihan mielettömän tyytyväinen, kun pääsin eroon noista tavaroista. Mieltä lämmittää ajatus, että joku pikkupoika saa nyt koulupöydän. Tai joku käsillä tekijä askartelupöydän.

Päivärytmi

Koska kamerani ei vieläkään ole toimintakunnossa, laitan tällaisen tylsän tekstipostauksen J:n päivärytmistä.

Päivärytmimme vaihtelee paljon sen mukaan, käymmekö J:n kanssa missään vai olemmeko ihan vain kotona. 

Myös oma terveyteni rajoittaa paljon vaunulenkkejämme. M opiskelee yliopistossa ja suorittaa paljon kursseja kotoa käsin.

6.30 J herää. M nousee, käy vessassa ja pukeutuu. Sen jälkeen M poimii J:n sängystä.  Vaippa ja yöpuku vaihdetaan pois. Hampaat pestään ennen aamupuuroa. 

7.00+ J:n aamutoimet on tehty ja pojat tulevat herättämään minut. Tehokkaiksi todettuja keinoja ovat  esimerkiksi äidin naaman harjaus J:n hiusharjalla tai sormen työntäminen  äidin silmään.

8.00 Olen pukeutunut ja syönyt aamupalan. J leikkii leluilla tai konttaa/kiipeää ympäri asuntoa

9.00 J:lle alkaa tulla nälkä ja väsy. J juo 150ml maitoa ja menee päiväunille. M tekee tehtäviä, minä siivoilen ja tiskaan.

11.00 J herää. Vaippa vaihdetaan ja syödään lounasta. 

11.30 J leikkii. Minä neulon ja vahdin J:tä M:än kanssa

13.00 Laitan oman lounaamme valmiiksi. J juo sillä välin 150ml maitoa.

13.30 Ruoka on valmis ja istumme syömään. J syö kanssamme pari maissinaksua.

14.30. J lähtee vaunulenkille M.än kanssa. Minä imuroin tai menen päiväunille.

15.15. Pojat tulevat kotiin ja leikkivät hetken. 

15.45 J syö lounaan ja nukahtaa hetkeksi.

16.15 Luen blogit ja olen koneella.

16.45 J herää ja puuhailee taas omiaan. Tai roikkuu lahkeessa.

18.00 J juo 150ml maitoa.

18.15 J puuhailee lattialla

19.00 Avaan telkan ja J siirtyy roikkumaan siinä. Välillä J kyllästyy ja leikkii leluillaan tai kiipeää sohvaa tai pöytää pitkin.

20.20 J alkaa kitistä. Riisun J:n ja hän konttaa kylppäriin, missä M on laittanut kylvyn valmiiksi.

20.40 J on puettu yöpukuun ja alkaa syömään iltapuuroa.

21.00 M aloittaa iltasadun.

21.10 Iltasatu on luettu. M nousee välillä kitisemään sängyssään. Käymme vuorotellen rauhoittelemassa J:tä takaisin peiton alle.

21.45 J nukahtaa. Puuhaamme M:än kanssa hetken omiamme: Minä käsitöitä ja M tehtäviään.

22.30 Menemme itsekin iltapesuille ja nukkumaan.

Hirveän vaikea kirjoittaa mitään aikataulua päivätoimillemme. Kaikki riippuu niin monesta asiasta ja toisaalta tuntuu turhalta mainita jokaista vaipan vaihtoa tai taaperokärryllä kulkemista. Myös äiti-vauva- ja isä-vauva ryhmät muuttavat päiväjärjestystä joinain päivinä..

P.s. Itellan mukaan kamerani on lajiteltu logistiikkakeskuksessa tänään. Kohta se on täällä!

Orpo olo

En olisi uskonut, että jo pelkästään pari päivää ilman kameraa, saavat minut hyppimään seinille. Tuntuu, että olisi ties mitä kuvattavaa: Mies tuossa äsken tuumasi, että mahani on varmasti isompi kuin J:n kanssa missään vaiheessa. Heti ajattelin ottaa kuvan. Puhuin J:n mummin kanssa puhelimessa ja kerroin, kuinka hienosti J kävelee taaperokärryn kanssa. Mummi pyysi ottamaan kuvan. Vaan milläs otan?

Jatkossa varmaan tällä.

Tilaukseen taitaa lähteä tuo punainen väri. Tuntuu jotenkin enemmän omalta kuin tuollainen harmaa mikä minulla aikaisemminkin oli. Toivottavasti saan tuon kapineen tilaukseen jo tänä iltana (riippuu, saanko kuvausta harrastavalta sukulaiseltani konsultaatiota kuinka pian). Alkaa olla niin orpo olo.

Mutta toivon mukaan jo ensiviikolla luvassa uusia kuvia. Malttaisi vain odottaa sinne asti!

(kuva)Tauko

Eli nyt kävi niin hassusti, että kamerastani meni näyttö rikki. Kuvia se kyllä kuuluu ottavan (ja varmaan muistikortillekin jää) vaan kun se tähtäys on hemmetin vaikeaa kun ei kuvaa näy. Minun kamerasssanihan ei tietenkään ole sitä pientä tirkistysreikää, josta sen kuvan näkisi vaikka näyttö on rikki. Ja onhan se asetusten säätäminen aika hankalaa.

Nyt harkinnassa on, meneekö kameran osto ensi kuulle vai uskaltaisinko ottaa sen osamaksulla. Ja tietysti pitäisi jonkin verran tietää kameroista, ettei sitten tule ikävää yllätystä. Edellisen kamerani sain lahjaksi valokuvausta harrastavalta tutulta, joten minun ei tarvinnut teknisillä yksityiskohdilla rasittaa päätäni.

Tarkoitus olisi hankkia pieni ja näppärä pokkarikamera. Mahdollisimman isot ominaisuudet mahdollisimman pieneen hintaan. Vinkkejä ja käyttökokemuksia siis saa laittaa kommenttina!  Yritän palata pian taajuksille –kuvien kera.

P.s. Muistakaa osallistua arvontaan. Usealla arvalla moninkertaistat mahdollisuutesi. Liittymällä lukijaksi pidät huolen, että muistat blogin myös silloin kun arvonta on suoritettu ja voittaja ilmoitettu :)

Vielä ei ole aika

Omasta voinnistanikin voisin kirjoittaa sanasen. Tilanne alkaa näyttää siltä, että pitää ruveta miettimään, mitä sinne sairaalakassiin pakkaisi. Vaikka vielä ei tosiaan ole aika.

 Viikkoja on kasassa vasta 24+2. Eilisen kaupunkireissun jälkeen kuitenkin alkoivat liitos- tai löystymiskivut vaivata  toden teolla. Olen kyllä välttänyt pitkiä kävelyitä ihan tämän takia.Eilen kuitenkin  koin tarpeelliseksi ja  nimenomaan turvalliseksi kävellä parisen kilometriä keskustaan, kun kaveri siellä jo odotti. Ratikalla olisin toki mennyt, mutta en olisi yksin päässyt korkeapohjaisiin vaunujen kanssa ja jos olisin jäänyt odottamaan matalalattiaista, olisin ollut auttamattomasti myöhässä. Eikä siinä mitään, kyllä kaveri olisi tilanteen varmasti ymmärtänyt. Mutta pöhkö minä en ollut hoksannut puhelinnumeroa pyytää enkä kehdannut ilmoittamatta myöhästyä.

Iltasella sitten tulivat liitoskivut ja päätinkin ottaa rauhallisemmin. J kuitenkin teki hampaita ja roikkui lahkeessa koko seuraavan aamun; Ei ollut omat pinnat pisimmillään yöherätyksien ja aikaisen herätyksen vuoksi. Puhumattkaaan siitä, että väsynyt poika keikkuu pinnasängyn reunassa silmät kiinni ilmeisen väsyneenä selvästi päiväunien tarpeessa. Päätin siis lähteä kaverin kanssa aamukahville ja pääsinkin kahvilan viereen ihan ratikalla.

Kävelyä ei siis tosiaan tullut niin paljoa kuin eilen, mutta kotiin tullessani jouduin silti ottamaan pari särkylääkettä ihan vain kyetäkseni nousemaan sängylle lepäämään.

Liitoskivut vielä menevät, mutta sitten alkoivat myös harjoitussupistukset. Niitä tuli ihan vain kun makasin paikallani ennemmin yli kymmenen tunnissa kuin yhtään alle.

J:n syntymää ennakoivat viikkoa ennen harjoitussupistukset ja paria päivää ennen kovat liitoskivut. Olen siis (ainakin omasta mielestäni) syystäkin huolissani. Lisäksi vielä näiden raskauksien välilläkin oli niin vähän aikaa, etten varmasti ollut täysin toipunut. Ei ihme, että vaivat tulevat aikaisemmin. Ei olisi ihme, että synnytys käynnistyisi aikaisemmin, kun J:nkin synnytys käynnistyi itsestään 35. viikolla.

Itkettää ja pelottaa. Olen niin toivonut, että tällä kertaa pääsisin kokemaan luonnollisen synnytyksen ja itse ponnistamaan lapseni maailmaan. Tai että tällä kertaa, saisin itkevän vastasyntyneen syliini heti syntymän jälkeen. Että hän jaksaisi pitää silmiään auki ja voisin toivottaa hänet tervetulleeksi maailmaan. Kertoa, kuinka häntä on toivottu, odotettu ja rakastettu alusta alkaen. Tottakai tingin omista toiveistani silmääkään räpyttämättä, kun hetki tulee ja vaakalaudalla on omat odotukseni tai  lapseni terveys.

Yhden (hyväkuntoisen, tosin) kanssa vain pari viikkoa  keskososastolla vietettyäni en toivoisi ennen aikaista synnytystä edes pahimmalle viholliselleni. Huomenna on siis edessä tarkistuskäynti naistenklinikalla. Vaikkei lääkärin mukaan syytä pelkoon olisikaan, aion ottaa tästä lähin paljon rauhallisemmin. Minun juoksuni on nyt juostu.

Oi aikoja, oi tapoja

Tänään taas saimme J.n kanssa nauttia huomaavaisesta ja kohteliaasta matkaseurasta ratikkamatkamme ajan.

Olimme J:n kanssa nousseet aiemmalta pysäkiltä kyytiin, ja pian sen jälkeen nousi myös vanhempi mieshenkilö vedettävän matkalaukun kanssa. Stokkan kulmalta kyytiin nousi vielä parit lastenvaunut.

 No, tämä vanha mies oli istunut vaunupaikalle ja jättänyt laukkunsa eteensä edes yrittämättä siirtää sitä. Ei siinä mitään, vanha mies kun oli; hyvin ymmärrän, että se oli helpoin paikka päästä istumaan ja laukun nostaminenkin olisi ollut hankalaa. Toisten vaunujen tullessa kyytiin, vanhus alkaa kärkkäästi puolustelemaan istuinpaikkansa valintaa mm. sillä, että hän oli siinä ensin. Olisihan siinä ollut invapaikatkin vielä vapaana, mutta en ainakaan minä olisi itse ollut hänen paikkavalinnastaan meteliä nostanut. Vaunujen omistaja sitten totesi, että eihän ketään voi pakottaa olemaan kohtelias. Vanhus sai tästä vielä lisää vettä myllyynsä ja kaivoi oikein paperit plakkaristaan todistaakseen olevan 67-vuotias eili oikeasti vanha. Ei kyllä nuoremmaksi olisi voinut luullakaan.

Turha on kuulemma hänen istumapaikastaan valittaa hänelle itselleen. Oikea osoite sen sijaan olisi ollut oikein Liikennelaitos. Tätä menoa jatkui jonkin aikaa, kunnes vanhus ilmoitti lopettevansa sen rutinan (jonka siis aivan itse aloitti). Kaikkein parasta oli se, kun hän sitten kuitenkin leperteli vaunuissa istuneelle kitisevälle taaperolle.

Kyllä kai näistä tapauksista voisi jo perustaa oman bloginsakin, varmasti jokaisella kokemusta joukkoliikenteestä ja vähemmän miellyttävistä kanssamatkustajista.

 Päivä oli muutenkin ollut vähemmän auringon paisteinen, joten kotipysäkiltä kurvasimme lähialepaan herkkuostoksille. Kassalle kiilasi kulman takaa ennen meitä vanhempi naishenkilö (ei tarvinnut edes henkkareista tarkistaa, vanha mikä vanha). Ei siinä mitään, minulla ei tässä elämäntilanteessa ole kiire kuin vessaan, joten kohteliaasti viittasin hänet menemään ensin pullapitkon ja maitopurkkinsa kanssa. Takanamme tuleva keksi-ikäinen naishenkilö sitten koki velvollisuudekseen ojentaa tätä eläkeläistä kertomalla, missä se jonon pää on. vanhempi nainen oli juuri laittamassa pullapitkoaan siihen kassalle ja säikähtää tästä ojennuksesta niin, että korinsakin menee nurin. Totta kai olin heti kiertämässä vaunujani ja auttamassa. En ymmärrä tuon keski-ikäisen käytöstä, kun vielä piti todeta, että on se kumma kun eläkeläisellä niin kova kiire. Hieman voisivat vanhemmatkin kunnioittaa vanhempiaan. Eiköhän eläkeläinen ole saanut elämässään jonottaa ihan riittävästi, eikä sen pullan maksamisessa todellakaan kauaa kestänyt.

Tuntuu hullulta, kun yleensä valitetaan kuinka nuorilla ei ole käytöstapoja. Tämän päivän aikana olen huomannut, että eipä niitä ole paljoa vanhemmillakaan. Luulisi, että siinä iässä olisi ainakin oppinut sen, milloin on aika olla hiljaa.  En itsekään ole täydellinen, mutta jotenkin nämä kaksi tilannetta tuntui niin typeriltä.

10 kuukautta!

Äidin pieni poika täytti tänään kymmenen kuukautta. Aika kuluu järjettömän nopeasti, vaikka se onkin niin kliseisesti sanottu. Vaikea kuvitella, että pieni keskospoika, joka äsken opetteli syömään milli milliltä, joka ei edes jaksanut montaa kertaa syntymänsä jälkeen huutaa, on jo näin iso ja taitava. Tässä pari kuvaa pian syntymän jälkeen keskolassa ja muutama tänään otettu kuva.

M huomasi tänäaamuna, että J:lle on vihdoin tulossa myös ylös yksi hammas. Johan sitä onkin ehditty odotella.  Ja samalla selittyy se lisääntynyt kuolaus. Aikaisemmin pidimme J:llä kankaisia ruokalappuja kuolalappuina, mutta eihän tuo suostu niitä enää pitämään vaan repii pois. No, se on paidan vaihtoa sitten.

Enää pari kuukautta J:n ensimmäisiin synttäreihin. Pitäisi varmaan pikku hiljaa ruveta miettimään juhlapäivää ja tarjottavia. Minne ihmeeseen tämä aika on kadonnut??

Taas maistuu!

Nimittäin J:lle ruoka. Vatsa on pysynyt hyvänä nyt sen ajan, mitä olemme syöttäneet riisipuuroa kauravehnäpuuron asemesta. Hapanmaitotuotteista J on maistellut viiliä, eikä sillä ole ollut vatsaan kerrassaan mitään vaikutusta. Tänään J sai raejuustoa ja olisi syönyt sitä vaikka kuinka paljon. 

Keitin tänään taas J:lle ruokaa: 600g kanaa, 2kg porkkanaa ja muutama desi keitettyä riisiä. Taisin keittää porkkanoita hieman liikaa, sen verran mauttomia olivat vaikka vähässä vedessä koitin keitää. No, minä laitoin keitinvettä soseen sekaan sen minkä meni ja loput J:lle tuttipulloon. Tuleepahan kaikki vitamiinit ainakin jollain tavalla! 

Ihmetystä aiheuttivat jääpalamuotit. Irrottelin niistä marjasose-kuutioita mielestäni ihan hellin ottein, mutta silti molemmat halkesivat. Miten ihmeessä on mahdollista, että jääpalamuotit eivät kestä pakastusta..? Hassua on myös se, että äitini lähetti minulle juuri jääpalamuotteja, jotka ovat varmasti lähemmäs 20 vuotta vanhoja. Laadulle on ilmeisesti ehtinyt siinä ajassa tapahtua yhtä ja toista, kun nuo omat valkoiset muottini ovat käytössä olleet kuukauden ja vasta muutaman kerran pakkasessa olleet. 

Tälläinen satsi valmista apetta tuli. Jos edes reilun viikon tuolla pärjäisi, niin voisi vähän aikaa keskittyä vaikka käsitöihin.

Täytyy kyllä vielä sanoa, että J:n parantunut ruokahalu tekee äidin ihan mielettömän onnelliseksi. Ihanaa, kun poika itkee lisää ruokaa eikä sitä, ettei tahtoisi syödä! Mukavaa vaihtelua.

Kuvia

Valokuvaushaaste on jäänyt vähän vähemmälle, vaikka kuvia olen koittanut räpsiäkin. Tämän päivän kuvan takia tämä postaus tulee näin myöhään. 

12. Stairs

Enkä edes rappukäytävään viitsinyt mennä. Eivätkä nuo oikeastaan edes ole portaat. Mutta portaat koostuvat askelmista ja askelmia on tuossa pari. Tuo on myös hyvä seisomatuki J:lle. Hyvin vie huomion pois takana olevasta pistorasiasta, eli hyvin on paikkansa tuossa ansainnut. 

13. Something you found

Kaipaako kukaan? Oikeastaan löysin tämän napin jo talvella. Ilahduin löydöstä niin kovin, että lensin naamalleni seuraavalla askelella. Ajattelin säilyttää tuon napin siltä varalta, että takistani irtoaisi yksi. On ainakin saman muotoinen, jossei muuta. 

14. How you feel today

Kindermunasta saatu yllätys. Tunsin siis oloni yllättäväksi. Eikun virtahevoksi. Etenkin iltaisin, kun turvotus on kohillaan, tuntee päässeensä rantakuntoon. Rantakunnossahan se virtahepokin on..

15.Sunset

Tämän takia meni niin myöhään. Paha kuvata auringonlaskua päivällä. Tai 14. päivä 15. päivän aurinkoa.. Tosin 14. päivä oli muutenkin pilvinen, joten ei siitä olisi mitään tullutkaan. Jos siis olisin huijata tahtonutkaan.

Nallepeitto

on valmis. Täällä on pari kuvaa tekovaiheesta. Lankojen loppumisen ja niiden odottelun vuoksi meni vähän kauemmin. Eikä myöskään pidä unohtaa erästä avuliasta pikkupoikaa, jonka apu ei välttämättä aina ole kovin kaivattua..

No, kuitenkin. Peitto on virkattu Novitan Tenneseestä. Lankaa kului vähän alle 500g. Ohje löytyy täältä, tosin itse katsoin vain kuvia.

Lisään vielä jälkikäteen, että tämän idean näin alun perin täällä . Muuten en olisi koko mallia ravelrystäkään löytänyt!

Pientä kuprua siellä täällä, vaikka käytinkin osien silitykseen varmaan saman verran aikaa, kuin niiden virkkaukseenkin. No, aina ei voi voittaa. Eiköhän tuolla pysy yksi pikkusisko lämpimänä :)


P.s. J nukkui koko yön kitisemättä yhtään maidon perään tai muutenkaan inahtamatta! Aamulla herätessään poika oli oikein hyvällä tuullella :)

Neuvolakuulumisia

Eilen oli J:n 10kk neuvola ja samalla minun 23. viikon äitiysneuvola.

Kerroimme neuvolatädille J:n syömisongelmista ja hän oli samaa mieltä lääkärin kanssa: Nyt ensin muutama viikko riisipuurolla ja sitten kokeillaan uudestaan kaurapuuroa. Maitoa J juo aivan liian vähän, vain reilu 4dl päivässä. Nyt pitäisi sitten aloittaa hapanmaito tuotteet, jotta J saisi yhteensä riittävästi maitotuotteita kun  poika ei maidonlipityksestä välitä ollenkaan. 

  

 Hoitaja kysyi varovaisesti, ryömiikö J jo. Ei ryömi, enää. Mutta konttaa ja nousee itse istumaan. Ja eilen myös alkoi tosissaan nousta myös sohvia ja pöytiä, mitä tahansa, vasten seisomaan. Jotenkin kaikki uudet taidot ovat tulleet rytinällä: Vielä puolivuotisneuvolassa J ei edes yrittänyt kääntyä. Seitsemän kuukauden ikäisenä tuli sekin taito, ja sitten kieriminen, ryömiminen ja konttaus. Ehdin jo olla huolissani, oppiiko J koskaan tai ajoissa liikkumaan. Taisi olla turha huoli sekin.

Viime yönä J aloitti myös unikoulun. T arkoituksena oli pitää unikoulua jo helmi-maaliskuussa, mutta kurkunpäätulehduksen vuoksi yöt olivat muutenkin levottomia. Ensimmäinen yö on nyt kuitenkin takana ja hyvin meni!  Melkein toivon, että olisi taas yö, jotta pääsisi näkemään, miten nyt sujuu.

 Ihmetyttämään kuitenkin  jäi se, että hoitaja ei punninnut tai mitannut J:tä ollenkaan. Jotenkin olisin odottanut, että tällä kertaa punnittaisiin, kun ei pari kuukautta sitten punnittu ollenkaan. No, seuraavaan neuvolaan on kuitenkin vain pari kuukautta, eiköhän siellä viimeistään mittailla. Tuskin J nyt kuitenkaan laihtumaankaan pääsee, jos ruokavalioon lisätään  vielä ne hapanmaitotuotteetkin. 

Äitiysneuvolan puolella mitattiin verenpaineeni ja kohdun korkeus. Kaikki kunnossa. Myös hemoglobiini oli noussut hyvin, nyt se taisi olla 126 (viimeksi 116). Olo on kyllä piristynyt huomattavasti rautakuurin aloituksen jälkeen .Enää ei tarvitse mennä kahdeksalta nukkumaan ja aamulla herääminenkin sujuu paremmin. Päiväunetkin voi jättää väliin, eikä kahviakaan tarvitse olla jatkuvasti lipittelemässä. Painoa on tullut noin 3 kiloa, mihin olen oikein tyytyväinen. Voi taas jättää kaikki, ja ehkä vähän enemmänkin, sairaalaan.

 Tytön syke oli päälle 150. Hoitajalla oli vaikeuksia löytää sykettä. En kuitenkaan huolestunut, kun tyttö kuitenkin potki koko toimituksen ajan: Kyllä siellä selvästi elossa oltiin :) 

10. ja 11.

Valokuvaushaasteen päivät 10 ja 11.


10. Cold

 

11. Where you ate breakfast

Kevätarvonta

Olen ollut nyt pari viikkoa niin hyvällä tuulella, että tahdon piristää jotakuta muutakin tällä  pirteällä paketilla. Olen myös viime aikoina ruvennut miettimään käsieni kuntoa enemmänkin. Nyt vasta rupesin näkemään asian uudelta kannalta: käsien hoidon myös tärkeimmistä työkaluistani huolehtimiseksi. Käsien rasvaus ja hoito kun on aina ollut vähän sitä ekstraa ja se, mistä on ensimmäisenä tullut tingittyä.

 Tarkemmin ajateltuna käsien kunnosta huolehtimisen pitäisi olla käsillä tekijälle todella tärkeää: ei riitä, että lankakori on järjestyksessä ja puikot tallessa. Puikot voi aina vaihtaa uusiin, mutta kun näpit alkavat olla todella huonossa kunnossa, ei sitä asiaa korjatakaan ihan tuosta vain. Muutaman päivän neulontataukoa pidettyäni sormeni näytti jo paremmalta. Mutta kun aloitin neulomisen uudelleen, tuli siihen taas kipeä haavauma. Tämänkin olisi voinut välttää huolehtimalla rasvauksesta säännöllisesti.

  Nyt siis tällä paketilla haluaisin herättää muutkin ajattelemaan käsiään työvälineinä, jotka kaipaavat nekin huoltoa. Ja toivottavasti tästä paketista löytyy jokaiselle mieleinen voide. Tai vaikka yksi yöpöydälle, toinen lavuaarin ääreen, kolmas käsilaukkuun..

 Arvontaan voit osallistua jättämällä kommenttia, jossa kerrot, mikä tekee sinut iloseksi juuri nyt ja monellako arvalla osallistut. Yhden arvan saat kommentilla, toisen liittymällä lukijaksi tai olemalla jo lukija. Kolmannen saat kertomalla arvonnasta blogissasi.

  

  Arvontaan voit osallistua tästä päivästä 20.5. asti. Voittajan nimen julkaistettuani odotan hänen yhteydenottoaan muutaman päivän.

  Onnea arvontaan! :)

9. Younger you

Valokuvaushaasteessa oli tänään aiheena nuorempi minä. En ollut ihan varma, miten tämä haaste olisi pitänyt toteuttaa: ottamalla tänään uusi kuva vanhasta kuvasta vaiko vain julkaisemalla vanha kuva. Päätin ottaa vanhasta kuvasta uuden kuvan. 

Kuvassa olen varmaan jotain 5-vuotias. Tuo mekko oli lempimekkoni silloin, vaikka sen saadessani kiukuttelin enkä meinannut ensin laittaa koko vaatetta päälleni. Illalla kuitenkin suostuin sovittamaan ja huomasin, kuinka ihana mekko se oli! Siihen kuului tuollainen ruskea-oranssi mekko ja keltainen kukikas essu. En tosin muista, kuuluivatko nuo yhteen vai olisiko niitä pitänyt/voinut pitää erikseen. No, nätti mekko kuitenkin. Pitää joskus kysyä mummilta, onko tuo vielä tallessa. Voisi muutaman vuoden päästä olla uusi käyttäjä.

Huhtikuun valokuvaushaaste

Eilen jäi kuvaaminen vähän vähiin, kun J:n kummitäti oli vieraanamme koko päivän ja illan. Ja aamulla juoksin sen Novita-paketin perässä, turhaan. Vieraan lähdettyä illalla oli oloni taas sellainen, ettei oikein kuvaussessiot huvittaneet: nenä vuosi kuin niagara ja kurkku tuntui olevan tulessa. Siihen kurkkukipuun tuli sitten yölläkin heräiltyä useampaan otteeseen.

  Tässä kuitenkin haasteen 7. ja 8. päivä:

 

7. Päivä haasteena oli varjo. Kuva on todella heilahtanut, koska J on siinä vaiheessa, ettei pysy hetkeäkään paikallaan. Liikkelle lähdöstä sitten kertoo liuta mustelmia otsalla. Tänään J veti itsensä myös suorille jaloille ensimmäisen kerran. Tilanne tosin oli vähän huono jumppaharjoituksille: M koitti nukuttaa poikaa päiväunille pinnasänkyyn. Eihän niistä unista  sitten mitään tullut, kun M huutaa äidinkin katsomaan kuinka iso  ja taitava pojasta on jo tullut.

 

8. Päivän haasteeseen piti kuvata lompakon sisältö. Minulla oli lompakossani 

• keräyslaput lankakauppaan ja pokkareihin 
• liuta etukortteja ja pari kirjastokorttia. 
• pari vanhaa leffalippua  
• vanhentunut etukuponki bodyshoppiin.
• matkakortti
• silmälasiliikkeen asiakas lipuke
• Novitan käyntikortti
• pari kuponkia Hesburgeriin
• 5 sentin kolikoista väännetyt Sealife- härpäkkeet
• Heurekassa laaserilla tehty profiílikuva-kolikko
• 5 euron seteli ja muutama hassu kolikko. 

Ja lisäksi läjä vanhoja kuitteja, joita en nyt alkanut suoristelemaan ja kuvaamaan. 

Nyt siirryn mustaherukkamehun kanssa sohvalle lepäämään. Toivottavasti tämä tauti olisi jo huomenan tiessään!

Eroahdistusta ja virkkausta

J on ollut öisin selvästi levottomampi, kun on oppinut konttaamaan. Nyt poika nukkui yönsä ihan hyvin, mutta eroahdistus meinaa painaa. Heti kun rättiväsyneen pojan laskee unilelun ja tutin kanssa sänkyyn ja tekee lähtöä, alkaa hirveä huuto. Huutoon auttaa vain silittely ja hyssyttely. Ei puhettakaan, että huoneesta saisi poistua ennen kuin J on umpi unessa.. 

  Sama juttu vessassakäymisen kanssa. Ei saisi kadota näkyvistä. Noin vain. Mistä sitä tietää, tuleeko äiti tai isi enää koskaan takaisin.. Onneksi tämänkin on vain vaihe pienen pojan elämässä ja menee nopeasti ohi hellällä huolenpidolla. 

  Virkattuakin olen saanut jonkin verran. Aloitin työn jo kaapissa olleilla jämälangoilla. Novitan liikkeestä täytyi pian hakea lisää. Tietenkään juuri sitä lankaa ei ollut valikoimissa Novitalla eikä Anttilassakaan.  Tuli sitten VIHDOIN  liityttyä Novita-klubiin ja tilattua sieltä puuttuvat värit. 

  Olin kyllä oikein tyytyväinen, kun tänäaamuna puhelimeen tuli viesti, että langat ovat noudettavissa kampin matkahuollosta. Ja tilauksen laitoin Torstaina. Hyvä Novita!

Arvaako kukaan, mikä tästä tulee?

–

Matkahuollon pakettien noutopiste ei ilmeisesti ollutkaan tänään auki. Kumma juttu, kun viesti tuli saapuneesta paketista, eikä siinä ollut mitään mainintaa että tänään ei onnistu. Viestin perässä luki vielä lauantain aukioloajatkin. Perässä olisi ilmeisesti pitänyt lukea: paitsi tänään.

No, kyllä tuota hommaa piisaa muutenkin..

   

  Lindan blogissa on arvonta. Osallistumaan pääset tästä.

Siivouspäivä

Tänään on ollut siivouspäivä. Olen hikoillut niska limassa, mutta voipahan taas antaa J:n hyvillä mielin konttailla lattialla. Järjestin keskeneräiset työni paperi- ja lahjapusseihin. Pysyvät siististi yhdessä läjässä. Ja puikotkin ehkä tallessa.

  Siivousrupeaman jälkeen jaksoin vielä laittaa ruokaa. Jonka sain sitten nauttia yksin omassa seurassani, kun pojille oli tullut uni kesken leikin. Olo ei siivouksen jälkeen ollut kuin 5:n tähden Michelin-kokilla, joten peruna vaihtui pastaan ja jauhelihankin otin valmiiksi paistettuna pakkasesta. Enkä edes porkkanoita itse kuorinut.     

  Tässä vaiheessa kuitenkin myös liitoskivut vaivaavat, joten ehkä saan anteeksi laiskuuteni. Tältä näyti lounas, ja huhtikuun valokuvaushaasteen 6. kuva: 

  Millaisia suunnitelmia teillä on pääisiäiseksi? Meillä on tänään ohjelmassa löhöilyä ja herkuttelua. Huomenna mies on töissä ja sunnuntaina lähdemme J:n mummolle syömään. ja jossain vaiheessa pitäisi ne munatkin piilottaa..

  Iloista pääsiäista kaikille! :)

Tule hyvä kakka, älä tule paha kakka

Tänään tuli siis J:n kakkanäytteiden tulokset. Parasiitti-, hemoklobiini- ja tulehdusnäytteet olivat kaikki negatiivisia. Nyt sitten mietitään, mikä voisi olla vikana. Lääkärin mukaan ulosteessa voisi olla rasvaa; ulosteiden harmaus, löysyys ja rasvaisuus voisivat sitten viitata Keliakiaan. Jotenkin toivoin, että kyse ei sitten loppujen lopuksi olisikaan siitä vaan ihan jostain allergiasta tai tulehduksesta. Ne kaikki kun häviäisivat iän myötä tai antibiootti kuurilla. Keliakiassa taas kotimaisia viljoja on vältettäva koko loppu ikä. Voin kuvitella, miltä pienestä ihmisestä tuntuu, kun kavereiden synttäreille pitää viedä omat eväät tai syödä tasan sitä yhtä sortimenttia tarjottavista. Kotonakin täytyisi ruveta erityistoimenpiteisiin ja olla aivan erityisen tarkka J:n ruokien ja muun perheen ruokien kanssa. Entäpä sittten, kun kävisi vahinko ja J saisi maistaa pienen palan vehnämunkkia? Viikkoja vatsa löysällä, kunnes suolisto taas toipuisi.

  Mutta turha kai tässä on vielä maalailla piruja seinille. Eikä yleensä edes ole tapaistani murehtia asioita etukäteen, sen on elämä tai joku muu minulle opettanut. Murheita on turha murehtia ennen kuin on aika, siitä ei loppujen lopuksi seuraa mitään hyvää. Ja kyllä kai Keliakiankin kanssa voi elää.. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että J:n mummi eli minun äitini, on opiskellut erityisruokavalioita asuessani vielä kotona. Keliakia ei siis ole suunnattoman suuri ja tuntematon mörkö. Ja ravintoasioissa voin aina pirauttaa viisaammalle.

 Vaihdoimme nyt J:n puuron kaurapuurosta (piltin kaurapuuro sisältää hieman vehnää, vaikka kaura voisikin sopia keliaakikolle) riisipuuroon. Jospa nyt J:n vatsan toiminta normalisoituisi. Pidetään peukkuja!

Kokemuksia vauvasta ja Keliakian toteamisesta olisi kiva kuulla. Laittaisitko kommenttia, jos sinulla on kokemusta asiasta :) 

 Huhtikuun valokuvaushaasteessa oli tänään aiheena "Tiny" eli pieni tai pikkiriikkinen:

4. Someone who makes you happy

Taisi viimeinkin tapahtua se, jota mieheni on odottanut jo pitkään: Se geeni, jonka ansiosta lähes kaikki äidit osaavat leipoa pullaa, on aktivoitunut. Tai ainakin ensimmäistä kertaa koskaan onnistuin leipomaan pullaa joka sekä näyttää pullalta, että (mieheni sanojen mukaan) myös maistuu pullalta. Kaiken kukkuraksi koostumuskin on sellainen, ettei sillä edes onnistuisi  tappamaan ketään. 

  Tähän on varmaan hyvä mainita taustatietona, että vielä pari vuotta sitten opiskelin leipurikondiittoriksi. Yhden kerran saimme sitten tehtäväksi valmistaa ihan peruspullat jokainen omana työnään. Minun tuotosteni kohdalla ei opettaja tai edes koulun leipomossa useampia vuosia työskennellyt leipuri osannut sanoa, että mikä mättää. Tavallaan olen tuosta savutuksesta melkein jopa ylpeä.. Riikka ja mysteeripullat..

  J:ltä terveisiä, että hänen panoksensa pullien onnistumisen kannalta oli hyvin tärkeä. Niin tarkkaan vahti poika pullien paistumista. Tämä kuva on myös minun panokseni tämänpäivän valokuvaushaasteeseen aiheella "Who makes you happy".

  J on juuri oppinut konttaamaan hurjaa vauhtia ja osaa nyt nousta itse istumaan. Äitiä hirvittää, mutta poika tahtoo kiihkeästi oppia vielä lisää. Ja kuten kivasta näkyy, on poika alkanut myös nousta tukea vasten polvilleen. Äiti sitten miettii itsekseen, että miksi ensin pitää oppia nousemaan ylös ja vasta sitten, kuinka sieltä tullaan alas. Huonosti suunniteltu, hyvänen aika.

Vielä mahtuu..?

Tänään olemme olleet J:n kanssa liikenteessä aamusta asti. Ei hirveästi piristänyt, kun nousimme ensimmäiseltä pysäkiltä ratikkaan, johon suosiolla mahtuu kahdet vaunut. Siinä sitten hyvä miettiä, kun kolmannet vaunut tulivat kyytiin, että miten kiire lapsiperheellä voi olla keskustaan? Varsinkin, jos mukaan on otettu koko perhe; useampi lapsi ja molemmat vanhemmat.

  Ja kuinka kiire keskustaan voi olla kenelläkään? Jos ratikka pullistelee liitoksistaan, eikö voisi odottaa seuraavaa sen kymmenen minuuttia? Varmaan vastaus on, että ei, töistä ei voi myöhästyä ja on välttämättä päästävä juuri siihen ratikkaan. Jotenkin vaikea kuvitella, että kello 11. aamupäivällä olisi kiire yhtään minkäänlaisiin töihin. Ja vielä, jos jossakin on oltava perillä tiettyyn aikaan, eikö hyvänen aika voisi lähteä niin aikaisin, ettei olisi maailmanloppu odottaa seuraavaa ratikkaa? Julkinen liikenne kun Helsingissä ei parhaassakaan säässä ole kovin varmaa.

 Yksi loistava vaihtoehto olisi ollut myös KÄVELY. Katajanokalta keskustaan ei ole matkaa kuin sen puolitoista kilometriä. Itse olisin sen mieluusti kävellyt, jos olisin ensimmäiseltä pysäkiltä kyytiin noustessani tiennyt, että toinen vaihtoehto on se täpötäysi ratikka. Vaan kun kyytiin oli noussut, ei sieltä vaunujen kanssa niin vain lähdetykkään pois. 

  Jotenkin vaan niin sapettaa taas ihmisten ajattelemattomuus ja itsekkyys. 

3. päivän kuvan aiheena oli posti.Tällaista toi kusti meille tänään:

 Pääsiäiskortti yhdeltä Äiti-kaveriltani ja paketin saapumisilmoitus. Luultavasti J:n kultaiset kirjat eivät mahtuneet luukusta sisään. Ompahan syy lähteä ratikalla matkaan huomennakin, kun kirjat pitää hakea postista. Jee.

2. Colour

Eli toisen päivän kuva. Valkoinen ei varsinaisesti ole väri, mutta kuitenkin.
  Maa oli valkoinen kun heräsin. Monet valittavat, että yäk, takatalvi ja että kesä ei nyt sitten tulekkaan ikinä. Mutta kyllä se sieltä tänäkin vuonna tulee, on tullut joka kevät. Nämä lumisateet vaan kuuluvat kevääseen ja saattavat tuntua takapakilta, vaikka lumet sulavatkin nopeasti pois.